Venäjän drooniuhka vuosina 2026–2027 ja Ukrainan opit Natolle

Ukrainan sota osoittaa selkeän teknisen kehityskulun. Kun jokin torjuntamenetelmä muuttuu riittävän tehokkaaksi, Venäjä muuttaa uhan ominaisuuksia ja mukauttaa järjestelmiään Ukrainan puolustustoimiin.

Venäjän hyökkäyslennokit kehittyvät nopeasti

Ukraina on muutamassa vuodessa rakentanut laajan puolustusjärjestelmän potkurikäyttöisiä Shahed-136- ja Geran-2-hyökkäyslennokkeja vastaan. Puolustukseen kuuluu ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä, liikkuvia tuliyksiköitä, elektronista sodankäyntiä, hävittäjiä ja ilmamaalien torjuntaan tarkoitettuja lennokkeja. Venäjä on vastannut kehittämällä nopeampia ja kehittyneempiä hyökkäyslennokkeja.

Ukrainan sotilastiedustelu HUR kuvaa suihkumoottorilla varustettua Geran-4-hyökkäyslennokkia suoraksi vastaukseksi Ukrainan ilmamaalien torjuntaan käyttämien lennokkien kasvaneeseen tehokkuuteen. Geran-4 ei ole vanhempi rakenne, johon olisi vain asennettu suihkumoottori. Sen runko on suunniteltu huomattavasti suurempia nopeuksia varten.

Venäjän Ukrainaa vastaan jo käyttämä Geran-5 osoittaa, mihin suuntaan kehitys jatkuu. Sen matkanopeudeksi ilmoitetaan 450–600 kilometriä tunnissa, taistelukärjen painoksi noin 90 kilogrammaa, kantamaksi enintään 950 kilometriä ja lentokorkeudeksi enintään 6 kilometriä. Rakenteeseen kuuluu häirinnänsietoinen satelliittinavigointi, telemetrian siirtojärjestelmä ja verkkoviestintään tarkoitettu modeemi.

Suuremmat nopeudet, raskaammat taistelukärjet ja häirintää paremmin kestävät navigointijärjestelmät hämärtävät yhä enemmän kertakäyttöisten hyökkäyslennokkien ja suhteellisen edullisten risteilyohjusten välistä rajaa.

Geran-4:n ja Geran-5:n interaktiiviset mallit Ukrainan sotilastiedustelun ja War&Sanctionsin aineistossa.

Venäläinen Geran-5-suihkumoottorihyökkäyslennokki 9. toukokuuta 2026. Lähde OTS LIVE ja Militarnyi.com.

Euroopan on varauduttava seuraavan sukupolven drooniuhkaan

Eurooppa voi tehdä vakavan virheen, jos ilmapuolustus mitoitetaan Venäjän kaksi tai kolme vuotta sitten Ukrainassa käyttämän taktiikan tai nykyisin käytössä olevien järjestelmien perusteella. Sotilaskaluston hankinta kestää usein useita vuosia, kun taas miehittämättömien järjestelmien mukauttaminen rintamalla voi tapahtua vain muutamassa kuukaudessa. Järjestelmä, joka toimii nyt hyvin hidasta lennokkia vastaan, saattaa siksi perustua jo vanhentuneeseen uhkakuvaan siinä vaiheessa, kun se otetaan laajamittaisesti käyttöön.

Vuosien 2026 ja 2027 suunnittelun lähtökohtana on oltava Venäjän kehityksen suunta eikä yksittäisten järjestelmien, kuten Geran-4:n ja Geran-5:n, tämänhetkiset ominaisuudet.

Muutos koskee useita osa-alueita:

1. Suurempi nopeus, korkeampi lentokorkeus ja raskaammat taistelukärjet
2. Itsenäisempi navigointi ja kehittyneempi maalintunnistus
3. Parempi kyky kestää elektronista sodankäyntiä ja satelliittisignaalien katkeamista
4. Erityyppisten lennokkien, harhamaalien ja ohjusten yhteiskäyttö saman hyökkäyksen aikana
5. Lyhyempi aika kohteen havaitsemisen ja torjunnan välillä molemmilla osapuolilla

Kaikissa tulevissa järjestelmissä ei ole samanaikaisesti kaikkia näitä ominaisuuksia. Olennaista on kehityksen suunta ja se, kuinka nopeasti Venäjän järjestelmät muuttuvat.

Ajasta tulee ilmapuolustuksen tärkein resurssi

Nopean kohteen alasampumiskyky ei yksin riitä. Kohde on ensin havaittava riittävän ajoissa. Mitä nopeammin ohjus tai lennokki liikkuu, sitä suurempi merkitys on jokaisella sekunnilla, joka menetetään havaitsemisen ja torjunnan välillä. Tulevaisuuden ilmapuolustuksessa koko torjuntaketjuun kuluva aika on siksi ratkaiseva.

Torjuntaketjuun kuuluvat havaitseminen, luokittelu, päätöksenteko, maalinosoitus ja torjunta. Ketjun on oltava mahdollisimman lyhyt. Pelkkä tutka ei riitä. Tutkien, optisten ja akustisten sensorien, ilmassa toimivien järjestelmien, satelliittien ja muiden tietolähteiden tiedot on yhdistettävä yhteiseksi tilannekuvaksi. Tiedot on pystyttävä välittämään nopeasti sille aseelle tai järjestelmälle, joka kykenee torjumaan kohteen nopeimmin ja pienimmin kustannuksin.

Suurempi osa tiedonkäsittelystä on automatisoitava. Ihmisellä on edelleen ratkaiseva asema päätöksenteossa, mutta työvaiheiden, jotka tekniset järjestelmät pystyvät suorittamaan sekunnin murto-osissa, ei pitäisi olla riippuvaisia manuaalisesta käsittelystä. Ukraina on jo keskellä tätä teknologista muutosta.

Natolla on Ukrainaan verrattuna huomattavasti suuremmat resurssit tiedusteluun, valvontaan ja seurantaan. Liittokunnalla on käytössään muun muassa satelliittitiedustelua, ilmasta tapahtuvaa tiedustelua, signaalitiedustelua, AWACS-järjestelmiä, moderneja hävittäjiä ja laaja viestintäinfrastruktuuri. Haasteena on se, kuinka nopeasti tieto voidaan muuttaa päätöksiksi ja toiminnaksi.

Venäjän ohjukset ja lennokit voidaan tuhota ennen niiden käyttöä

Tehokaskin ilmapuolustus alkaa toimia vasta sen jälkeen, kun Venäjä on valmistanut ohjuksen tai lennokin, kuljettanut sen käyttöpaikalle, valmistellut sen ja käyttänyt sitä. Suurissa hyökkäyksissä puolustajan on havaittava ja torjuttava satoja tai tuhansia kohteita. Venäjä voi samalla kasvattaa tuotantoaan ja etsiä jatkuvasti edullisempia tapoja ylikuormittaa ilmapuolustusta.

Ilmahyökkäyksiltä puolustautumisen on siksi käsitettävä muutakin kuin jo ilmassa olevien kohteiden torjunta. Täsmäiskut voidaan kohdistaa niihin Venäjän sotilaallisen järjestelmän osiin, jotka mahdollistavat hyökkäykset. Näitä ovat ohjusten ja lennokkien tuotanto, varastot, laukaisu- ja lähtöpaikat, tuki-infrastruktuuri, sotilaslogistiikka, johtopaikat sekä hyökkäyksiä valmistelevat ja toteuttavat joukot.

Nato on jo alkanut kehittää tätä kykyä. Liittokunta on virallisesti todennut, että pitkän kantaman hyökkäysten kasvava uhka edellyttää sekä ilma- ja ohjuspuolustusta että kykyä tehdä täsmäiskuja pitkien etäisyyksien päässä oleviin kohteisiin. Vuonna 2026 liittolaiset käynnistivät monikansallisia hankkeita pitkän kantaman maasta laukaistavien täsmäaseiden sekä pitkien etäisyyksien hyökkäyksiin soveltuvien lennokkien kehittämiseksi.

Ilmatorjunta-asetta käytetään tavallisesti rajallista määrää lähestyviä kohteita vastaan. Jos tärkeä sotilaallinen solmukohta tuhotaan ennen seuraavan hyökkäyksen valmistelua, voidaan estää huomattavasti suuremman ohjus- ja lennokkimäärän käyttö kokonaan.

Nato kehittää pitkän kantaman täsmäiskukykyä ilma- ja ohjuspuolustuksen täydentämiseksi. Lähde Nato Multinational Capability Cooperation.

Venäjä pyrkii heikentämään Euroopan puolustusta ennen avointa konfliktia

Venäjä on jo aiemmin soveltanut periaatetta, jonka mukaan sotilaallisiin resursseihin isketään ennen kuin niitä ehditään käyttää. Ohjuksiin, lennokkeihin ja niiden käyttöön tarvittavaan infrastruktuuriin voidaan iskeä ennen varsinaista aseiden käyttöä. Samaa ajattelutapaa sovelletaan Euroopan puolustuskykyä vastaan iskuilla ja muulla vaikuttamisella, joka kohdistuu tuotantoon, logistiikkaan ja infrastruktuuriin.

Elokuun 31. päivän vastaisena yönä 2026 syttyi tulipalo WB Electronicsin tiloissa Puolan Skarżysko-Kamiennassa Świętokrzyskien alueella. Yritys on yksi Puolan merkittävistä puolustus- ja droonijärjestelmien valmistajista ja tuottaa muun muassa FlyEye- ja Warmate-järjestelmien komponentteja.

Puolan syyttäjäviranomainen vahvisti, että tulipalo oli sytytetty helposti syttyvää materiaalia sisältäneellä laitteella. Tutkinta koskee epäilyjä toiminnasta ulkomaisen tiedustelupalvelun hyväksi sekä terrorismiin liittyvistä rikoksista. Tämän tapauksen osalta Venäjän osallisuutta ei ollut julkaisuhetkellä vahvistettu virallisesti.

Muissa tapauksissa epäillystä venäläisestä sabotaasitoiminnasta on selvempiä tietoja. Eurojust ilmoitti maaliskuussa, että Liettuassa ja Puolassa 22 henkilön epäiltiin työskennelleen Venäjän sotilastiedustelulle. Tapaus koskee lähetyksiä, jotka syttyivät itsestään ja aiheuttivat tulipaloja logistiikkakeskuksissa Saksassa, Puolassa ja Britanniassa.

Venäjän toiminta kohdistuu myös tehtaisiin, kuljetuksiin ja muuhun infrastruktuuriin, joiden avulla Nato-maiden asevoimat saavat käyttöönsä aseita ja muuta kalustoa. Näihin resursseihin kohdistuva vaikuttaminen voi heikentää Euroopan puolustuskykyä jo kauan ennen Venäjän ja Naton välisen avoimen sotilaallisen konfliktin alkamista.

Ukraina on jo osa Euroopan etulinjan puolustusta

Naton ei tarvitse odottaa Venäjän suoraa hyökkäystä Baltian maihin, Puolaan tai johonkin muuhun jäsenvaltioon ennen kuin kysymys Venäjän sotilaallisesta infrastruktuurista tulee ajankohtaiseksi. Jos Venäjä alkaa käyttää ohjuksia ja lennokkeja laajamittaisesti Nato-maiden kaupunkeja vastaan, Euroopan hallitukset joutuvat tekemään päätöksiä iskuista Venäjän sotilaskohteisiin täysin toisenlaisissa poliittisissa ja sotilaallisissa olosuhteissa.

Osa tästä voidaan tehdä jo nyt vahvistamalla Ukrainan kykyä iskeä pitkien etäisyyksien päässä oleviin kohteisiin. Ukraina käy sotaa samaa Venäjän sotateollista järjestelmää vastaan, joka mahdollisessa tulevassa yhteenotossa tuottaisi ohjuksia, hyökkäyslennokkeja ja muita aseita käytettäväksi Natoa vastaan. Ukrainan pitkän kantaman täsmäiskukyvyn tukeminen vahvistaa samalla Euroopan puolustusta.

Sotilasvarastossa tuhottua venäläistä ohjusta tai lennokkia ei tarvitse koskaan torjua Kiovan tai minkään muun Ukrainan tai Euroopan unionin kaupungin yllä. Sitä ei myöskään voida varastoida tulevaa sotaa varten. Jos sotilaallista tuotantokapasiteettia tuhotaan, Venäjän on käytettävä aikaa ja resursseja sen palauttamiseen varastojen kasvattamisen sijasta.

Jos suuren hyökkäyksen valmisteluja häiritään tai ne keskeytetään, kymmeniä tai satoja kohteita voi jäädä kokonaan käyttämättä. Yhä kalliimmaksi käyvä ilmapuolustus ei siksi pysty yksin hallitsemaan Venäjän muodostamaa uhkaa. Myös Venäjän kykyä valmistaa, varastoida, käyttää ja ohjata ohjuksia ja lennokkeja on rajoitettava.

Venäjä käyttää jo tätä periaatetta vaikuttaakseen Euroopan puolustuskykyyn ennen avointa konfliktia. Euroopan puolustussuunnittelussa tämä merkitsee sitä, että oman puolustusteollisuuden ja logistiikan suojaamista on tarkasteltava yhdessä ilmapuolustuksen ja Ukrainalle annettavan tuen kanssa.

Euroopan on hyödynnettävä Ukrainan kokemuksia

Ukraina maksaa korkean hinnan sodassa kertyvistä kokemuksista ja mukauttaa puolustustaan jatkuvasti uusiin uhkiin. Naton kannalta keskeinen kysymys on, kuinka nopeasti nämä kokemukset voidaan siirtää suunnitteluun, hankintoihin ja tekniseen kehitykseen. Drooniteknologia kehittyy nopeammin kuin monet perinteiset sotilaalliset hankintaprosessit.

Venäjän toimintaa Euroopassa on samalla tarkasteltava Ukrainan sodan yhteydessä. Pyrkimykset iskeä tuotantoon, logistiikkaan ja infrastruktuuriin ennen kuin aseet pääsevät taistelukentälle perustuvat samaan sotilaalliseen periaatteeseen kuin iskut ohjuksiin, lennokkeihin ja muihin resursseihin ennen niiden käyttöä. Mahdollisuus käyttää Starlinkia ukrainalaisissa lennokeissa Venäjän alueella, pidemmän kantaman aseiden toimittaminen sekä Venäjän sotilaalliseen infrastruktuuriin kohdistuvien iskujen poliittisten rajoitusten lieventäminen parantaisivat Ukrainan mahdollisuuksia iskeä pitkien etäisyyksien päässä oleviin Venäjän sotilaskohteisiin.

On huomattavasti edullisempaa ja turvallisempaa tuhota ohjusten ja lennokkien laukaisujärjestelmiä, varastoja, johtopaikkoja ja tuotantolaitoksia, mukaan lukien Alabuga Venäjän Tatarstanin tasavallassa, ennen kuin satoja tai tuhansia tällaisia aseita ehditään käyttää. Tällaiset toimet voivat vähentää riskiä, että Baltian maat, Puola ja muut Naton itäisen sivustan valtiot joutuvat tulevaisuudessa kohtaamaan saman ongelman, jonka Ukraina on jo joutunut kohtaamaan.

Andrij Lisitsyn InformNapalmille.