Venäjä käytti 18. syyskuuta uudessa yöhyökkäyksessä Ukrainaa vastaan 93 droonia. Niistä 46 oli suihkumoottorisia, joten niiden osuus kaikista hyökkäyksessä käytetyistä drooneista oli lähes puolet. Hyökkäyksessä käytettiin muun muassa Shahed-, Gerbera- ja Parodija-drooneja. Shahed on hyökkäysdrooni, ja iranilaisen Shahed-136:n venäläisversiosta käytetään nimitystä Geran-2.
Hyökkäyksessä käytettiin myös Banderol/Dan-T:ksi nimettyjä järjestelmiä. Alustavan yhteenvedon mukaan Ukrainan ilmapuolustus oli kello 8.00 mennessä ampunut alas tai häirinnyt 69 droonia sekä kolme Banderol/Dan-T:ksi merkittyä maalia. Osumia kirjattiin 13 kohteessa, ja hylkyosia putosi kolmessa muussa kohteessa. InformNapalm kiinnitti samana aamuna Telegram-julkaisussaan huomiota suihkumoottoristen droonien suureen osuuteen.
Suihkumoottoristen hyökkäysdroonien osuus kasvaa
Syyskuun 18. päivän luvut eivät ole yksittäinen poikkeus. 17. syyskuuta ilmoitettiin, että Venäjä oli käyttänyt yhteensä 157 Shahed- ja Parodija-tyyppistä droonia. Yli puolet Shahed-drooneista oli ilmoituksen mukaan suihkumoottorisia. Syyskuun 2. päivän vastaisena yönä Venäjä käytti 174 droonia, joiden joukossa oli Shahed-, Gerbera- ja Parodija-drooneja sekä S8000 Banderol. Noin puolet Shahed-drooneista oli ilmoituksen mukaan suihkumoottorisia. 5. syyskuuta käytettiin 167 droonia, ja myös tuolloin noin puolet Shahed-drooneista ilmoitettiin suihkumoottorisiksi.
Kehityksestä oli kerrottu jo useita kuukausia aiemmin. Ukrainan silloinen ylipäällikkö Oleksandr Syrskyi ilmoitti 4. kesäkuuta, että Venäjä suunnitteli kasvattavansa suihkumoottoristen hyökkäysdroonien osuuden 50 prosenttiin. Syrskyin mukaan Venäjä muutti jatkuvasti taktiikkaansa, lisäsi droonien määrää ja paransi niiden ominaisuuksia. Syrskyi jätti tehtävänsä 22. heinäkuuta, jolloin uudeksi ylipäälliköksi nimitettiin Myhailo Drapatyi.
Kasvu näkyi selvästi kesän aikana. Ukrainan ilmavoimien esikunnan viestintäosaston päällikkö Juri Ihnat kertoi 31. elokuuta, että Venäjä oli käyttänyt heinäkuussa viisi kertaa enemmän suihkumoottorisia drooneja kuin kesäkuussa. Ihnatin mukaan Venäjä oli käynnistänyt sarjatuotannon ja käytti drooneja käytännössä heti niiden valmistuttua. Hän totesi myös, että suihkumoottorisia drooneja on huomattavasti vaikeampi torjua menetelmillä, joita käytetään hitaampia malleja vastaan.
Syrskyin kesäkuussa Venäjän tavoitteeksi kuvaama noin 50 prosentin osuus näkyi jo useissa syyskuun hyökkäyksissä. Syyskuun 2., 5., 17. ja 18. päivän tiedot osoittavat, että suihkumoottoriset droonit muodostavat toistuvasti merkittävän osan Venäjän ilmahyökkäyksissä käyttämistä drooneista.
Lue myös: 72. erillisen moottoroidun jalkaväkiprikaatin venäläissotilaiden OSINT-tunnistus Kostjantynivkan suunnalla.
Suuremmat nopeudet asettavat ilmapuolustukselle uusia vaatimuksia
Suihkumoottoriset droonit lentävät nopeammin kuin potkurikäyttöiset Shahed-versiot, joita on jo pitkään käytetty Ukrainaa vastaan. Tämä lyhentää maalin havaitsemiseen, seurantaan ja torjuntaan käytettävissä olevaa aikaa. Ihnatin mukaan tällaisten maalien torjunta edellyttää aiempaa enemmän lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä sekä ilmapuolustuksen lentokalustoa, kuten ilmataisteluohjuksilla varustettuja hävittäjiä.
Syyskuun 18. päivän yhteenvedossa ei yksilöidä, mitkä suihkumoottoriset mallit kuuluivat 46 droonin joukkoon. Siksi ei voida määrittää, mitä versioita hyökkäyksessä käytettiin tai kuinka monta kappaletta kutakin mallia oli mukana. Ukrainan sotilastiedustelupalvelu HUR on kuitenkin dokumentoinut useita venäläisiä suihkumoottorisia hyökkäysdrooneja, joita käytetään Ukrainaa vastaan.
Toukokuussa HUR julkaisi Geran-4:n teknisen katsauksen. HUR:n mukaan Venäjä alkoi käyttää mallia Ukrainaan kohdistuvissa hyökkäyksissä toukokuussa 2026. Tiedustelupalvelun mukaan Geran-4 on Venäjän vastaus Ukrainan droonien käytön tehostumiseen ilmamaalien torjunnassa. HUR:n mukaan sarjatuotannon valmistelut oli saatu päätökseen jo tammikuussa 2026.
HUR on kartoittanut myös Geran-5:n. War&Sanctions-tietokannan mukaan mallin matkanopeus on 450–600 kilometriä tunnissa, kantama 950 kilometriä ja taistelukärjen massa 90 kilogrammaa. Lentokorkeudeksi ilmoitetaan enintään 6 000 metriä. Drooni on varustettu kiinalaisen Telefly Telecommunications Equipment -yhtiön valmistamalla turbiinisuihkumoottorilla. Lisäksi siinä on muun muassa häirinnältä suojattu satelliittinavigointijärjestelmä ja tiedonsiirtolaitteisto.
Venäjän droonituotanto Alabugassa
Venäjän Tatarstanin tasavallassa sijaitsevalla Alabugan erityistalousalueella valmistetaan useita venäläisiä hyökkäysdroonityyppejä. InformNapalm dokumentoi toimintaa jo vuonna 2024 artikkelissa ”CYBINT-operaatio venäläisten Geran-2-UAV:ien valmistajaa vastaan”. Artikkeli perustui aineistoon, jonka Cyber Resistance oli saanut haltuunsa venäläiseltä droonivalmistajalta Albatrossilta.
Operaatiossa saatiin haltuun yli 100 gigatavua yhtiön sisäisiä tietoja. Aineistoon kuului tuhansia sivuja sisäistä dokumentaatiota, teknisiä tietoja ja piirustuksia sekä asiakirjoja, jotka liittyivät Venäjällä Geran-2:ksi kutsutun Shahed-136:n tuotantoon. InformNapalm kuvasi samalla, kuinka Albatross käynnisti toimintansa Alabugassa.
HUR:n War&Sanctions-tietokannan mukaan erityistalousalueella on järjestetty useiden Geran-sarjan mallien sekä Gerberan tuotantoa. Alabuga OEZ PPT:n kerrotaan osallistuvan suoraan tuotannon järjestämiseen, komponenttien hankintaan ja logistiikkaan sekä henkilöstön rekrytointiin.
Alabuga liittyy myös suihkumoottorisiin Geran-4- ja Geran-5-malleihin. HUR:n dokumentaation mukaan näiden järjestelmien tuotantoon osallistuu myös erityistalousalueella toimivia yhtiöitä. Alabugan tuotanto ei siis rajoitu potkurikäyttöiseen Geran-2:een.
Samassa hyökkäyksessä käytetään erilaisia drooni- ja ohjusjärjestelmiä
Venäjän hyökkäykset eivät koostu pelkästään erityyppisistä drooneista. Syyskuun 18. päivän vastaisena yönä Shahed-, Gerbera- ja Parodija-droonien lisäksi raportoitiin myös Banderol/Dan-T-järjestelmistä. Syyskuun 17. päivänä droonien rinnalla käytettiin muun muassa ballistisia ohjuksia sekä Kalibr- ja Oniks-ohjuksia. Ukrainan ilmapuolustuksen on näin ollen torjuttava saman hyökkäyksen aikana useita erityyppisiä maaleja, joiden nopeudet ja lento-ominaisuudet poikkeavat toisistaan.
Yksi näistä järjestelmistä on S8000 Banderol, jonka HUR luokittelee risteilyohjukseksi. War&Sanctions-tietokannan mukaan Banderolin matkanopeus on 520–560 kilometriä tunnissa, huippunopeus 620–650 kilometriä tunnissa ja kantama noin 500 kilometriä. Järjestelmä on varustettu kiinalaisella SW800Pro-A95-turbiinisuihkumoottorilla.
InformNapalm käsitteli teknistä kehitystä yksityiskohtaisemmin 1. syyskuuta julkaistussa artikkelissa ”Venäjän drooniuhat 2026–2027 ja Ukrainan opit Natolle”. Artikkelissa kuvataan, kuinka suuremmat nopeudet, raskaammat taistelukärjet ja muuttuvat tekniset ominaisuudet hämärtävät hyökkäysdroonien ja verrattain edullisten risteilyohjusten välistä rajaa.
Syyskuun 18. päivän aamuyhteenveto antaa kehityksestä konkreettisen kuvan. Venäjän käyttämistä 93 droonista 46 oli suihkumoottorisia. Samankaltaisia osuuksia on raportoitu useissa muissakin syyskuun hyökkäyksissä. Syrskyin kesäkuussa Venäjän tavoitteeksi kuvaama noin 50 prosentin osuus näkyy nyt toistuvasti Ukrainan raporteissa Venäjän ilmahyökkäyksistä.
Aineiston on laatinut Erdem Karagöz.
Lisää InformNapalmin artikkeleita
Aineistoa saa vapaasti levittää ja julkaista uudelleen, kunhan lähde mainitaan. Lisenssi: Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen (CC BY 4.0). Seuraa meitä Facebookissa, X:ssä, Telegramissa ja Slate (Sl8) -palvelussa.
InformNapalm ei ota vastaan taloudellista tukea miltään valtiolta tai institutionaaliselta rahoittajalta. Toiminta rahoitetaan yksinomaan yksittäisten vapaaehtoisten ja lukijoiden omilla panoksilla. Toimintaa voi halutessaan tukea pienillä kuukausilahjoituksilla BuyMeACoffee-palvelun kautta.
