Zarnitsa 2.0 ja Venäjän Putinjugend tulevia sotia varten

Vuonna 2019 Andrij Lutjkov ja puolalainen tutkija Andrzej Leszkiewicz julkaisivat laajan avoimiin lähteisiin perustuvan selvityksen. Lutjkov on avoimiin lähteisiin erikoistunut tutkija ja InformNapalmin vapaaehtoinen. Selvitys käsitteli lasten militarisointia Venäjällä sekä miehitetyillä Krimin ja Donbasin alueilla. Se julkaistiin nimellä Putinjugend Children for Russian War sekä myös ukrainankielisenä versiona.

Sotilaallisesta kasvatuksesta valtion organisoimaan sotaan valmisteluun

Selvityksessä kuvattiin, miten Kreml vaikuttaa lasten maailmankuvaan valtion instituutioiden, koulutuksen ja sotilas-isänmaallisten järjestöjen kautta. Kirjoittajat kuvasivat myös sotilaallisen kulttuurin normalisoitumista ja nuorten valmistamista Venäjän tuleviin sotiin. Militarisointi kuvattiin osaksi Venäjän valtion politiikkaa, jolla valmistaudutaan jatkuvaan sotilaalliseen aggressioon.

Selvitys sai runsaasti huomiota Ukrainassa ja kansainvälisesti. Yli seitsemän vuotta myöhemmin siinä kuvattuja rakenteita ei ole purettu. Niitä on päinvastoin laajennettu ja mukautettu täysimittaisesta sodasta saatuihin kokemuksiin. Vuonna 2019 InformNapalm kuvasi Junarmijaa, kadettiluokkia, sotilasleirejä, ampumakoulutusta ja muuta sotilaallista harjoittelua. Vuonna 2026 järjestelmään kuuluvat myös droonikoulutus, miina- ja pioneeritoiminta, hyökkäystaistelu, viestitoiminta ja informaatiotoiminta.

Selkeä esimerkki tästä on koko Venäjän kattava sotilas-isänmaallinen Zarnitsa 2.0 -ohjelma. Ohjelman kolmannen kauden liittovaltiotason finaali järjestetään elo–syyskuussa 2026 Volgogradin alueella. Toiminnan kutsuminen ”peliksi” ei kuitenkaan anna siitä oikeaa kuvaa. Toiminnan laajuus, organisointi ja ohjaajien tausta ylittävät sen, mitä nuorisokilpailuun tavallisesti liitetään. Sama koskee koulutuksen sisältöä.

Järjestäjien mukaan yli 3,2 miljoonaa koululaista ja opiskelijaa haki mukaan vuonna 2026. Finaalin ensimmäiseen vaiheeseen osallistui 960 vanhimman ikäryhmän osallistujaa. Heidät jaettiin 96 kymmenen hengen ryhmään. Järjestäjät kutsuvat nuoria säännöllisesti myös ”sotilaiksi”.

Zarnitsa 2.0:aa toteuttavat Dvizhenije Pervyh, Junarmija ja VOIN-keskus. Toimintaa tukevat Rosmolodjož sekä Venäjän opetusministeriö ja puolustusministeriö. Se kuuluu liittovaltion kansalliseen ”Nuoret ja lapset” -hankkeeseen. Kyse on siten valtion organisoimasta nuorisopolitiikasta, ei paikallisesta tai itsenäisestä aloitteesta.

Seitsemänvuotiaista sotilasrekrytointi-ikään

Vuonna 2026 Venäjä laajensi Zarnitsa 2.0:n ikärajoja. Toiminta kattaa nyt neljä ikäryhmää. Nuorimpaan ryhmään kuuluvat 7–10-vuotiaat lapset. Seuraavaan ryhmään kuuluvat 11–13-vuotiaat. Vanhempaan ryhmään kuuluvat 14–17-vuotiaat nuoret. Lisäksi on erillinen 18–23-vuotiaiden ryhmä.

Erillisen ryhmän käyttöönotto merkitsee huomattavaa muutosta. Yläikäraja on ensimmäistä kertaa nostettu 23 vuoteen. Toimintaan voivat osallistua muun muassa pedagogisissa korkeakouluissa opiskelevat. Tarkoituksena on, että osa heistä voi myöhemmin toimia nuorempien osallistujien ohjaajina.

Venäjän opetusministeriö kuvaa Zarnitsa 2.0:aa keinoksi vahvistaa käytännössä sotilaskoulutuksen perustietoja. Toimintaa kuvataan myös ammatinvalintaa tukevaksi nuorille, jotka hakeutuvat sotilaskouluihin ja sotilaskorkeakouluihin. Järjestäjät kuvaavat näitä nuoria valmiiksi ”sitomaan tulevaisuutensa isänmaan palvelemiseen”.

Järjestelmä muodostaa näin yhtenäisen polun varhaisesta kosketuksesta sotilaalliseen toimintaan aina mahdolliseen asepalvelukseen. Ensimmäinen kosketus voi tapahtua jo seitsemänvuotiaana. Yhdentoista vuoden iästä lähtien osallistujille esitellään erityisiä sotilaallisia tehtäviä. 14–17-vuotiaat harjoittelevat vaativampia taktisia tehtäviä. Vanhimpaan ryhmään kuuluvat ovat iässä, jossa sotilaskoulutus ja mahdollinen rekrytointi ovat ajankohtaisia.

Zarnitsaa ei virallisesti määritellä ohjelmaksi, jonka tarkoituksena olisi kouluttaa mobilisaatioreserviä. Vanhimpaan ryhmään kuuluu kuitenkin täysi-ikäisiä, jotka voidaan hyväksyä sotilaskoulutukseen. He voivat myös solmia palvelussopimuksen Venäjän puolustusministeriön kanssa. Toiminta voi siten muodostaa polun nuorisotoiminnasta sotilaalliseen rekrytointiin. Usean vuoden osallistumisen jälkeen psykologinen kynnys varsinaiseen asepalvelukseen madaltuu.

Sotilaskoulutusta yhdentoista vuoden iästä alkaen

Nuorimpien lasten osalta Zarnitsassa on edelleen perinteisen sotilas- ja urheilupainotteisen nuorisotoiminnan piirteitä. Vanhemmissa ikäryhmissä organisaatio ja toimintatavat muistuttavat kuitenkin jo sotilasyksikön rakennetta ja toimintaa.

Vuonna 2026 käytössä on seitsemän niin sanottua sotilaallista erikoisalaa. Ne ovat ryhmänjohtaja, rynnäkkösotilas, miinanraivaukseen erikoistunut pioneeri, lääkintämies, viestimies, droonioperaattori ja sotakirjeenvaihtaja.

Osallistujille annetaan lisäksi koulutusta ammunnassa, taktiikassa, taktisessa ensihoidossa ja CBRN-suojauksessa. Koulutukseen kuuluvat myös kenttälinnoittaminen, asemien naamiointi ja selviytyminen äärimmäisissä olosuhteissa. Liittovaltiotason finaali päättyy laajaan sotilastaktiseen harjoitukseen. Siihen sisältyvät muun muassa ”varuskuntapalvelu”, yhdistetty marssiharjoitus, toiminta maastossa ja lopuksi ”taistelu”.

Zarnitsan virallisella tiedotuskanavalla kuvataan myös rynnäkkösotilaiden koulutusta. Harjoituksiin kuuluvat ”vastustajan asemien kukistaminen”, toiminta pareittain ja suojan käyttö. Lisäksi harjoitellaan rakennuksiin tunkeutumista ja taistelua ahtaissa tiloissa. Kyse ei siten ole pelkästään fyysisestä harjoittelusta tai esteradoista. Nuoret harjoittelevat tehtäviä ja toimintatapoja, joita käytetään nykyaikaisissa taistelujoukoissa.

Droonisodankäynnin kokemukset osana nuorisokoulutusta

Miehittämättömien järjestelmien koulutus heijastaa selvästi meneillään olevasta Venäjän ja Ukrainan välisestä sodasta saatuja kokemuksia. Kilpailuissa operaattorien on käytettävä kolmea erityyppistä alustaa. Yhtä käytetään tiedusteluun ja yhtä hyökkäykseen. Kolmas on miehittämätön maajärjestelmä.

Viralliseen harjoitusskenaarioon kuuluu releaseman asentaminen ja ilmatiedustelun suorittaminen. Osallistujien on havaittava simuloidun vastustajan henkilöstöä ja tuliasemia. Heidän on myös pudotettava kuormaa droonista. Hyökkäysdroonia käytetään tuliaseman lamauttamiseen. Kalusto on palautettava tehtävän suorittamisen jälkeen.

Järjestäjät arvioivat osallistujien kykyä ohjata järjestelmiä. Arvioinnissa huomioidaan myös osumatarkkuus ja taistelutehtävän suorittamiseen käytetty aika. Sodassa käytetyt menetelmät ja tekniset kokemukset siirtyvät näin suoraan nuorisokoulutukseen. Drooneja ei käytetä pelkästään teknisten taitojen harjoitteluun. Skenaarioihin kuuluvat nimenomaisesti tiedustelu, maalien tunnistaminen ja niiden torjunta.

Tämä merkitsee selvää muutosta aiempaan sotilas-isänmaalliseen nuorisotoimintaan verrattuna. Aiemmin painopiste oli enemmän sulkeisjärjestyksessä, fyysisessä harjoittelussa ja aseenkäsittelyssä. Nyt mukana ovat myös teknologia ja toimintatavat, joilla on suuri merkitys meneillään olevassa sodassa.

Sotakirjeenvaihtaja osana ryhmää

Toinen Zarnitsa 2.0:n osa on sotakirjeenvaihtajan tehtävä. Samassa ryhmässä toimii rynnäkkösotilaita, miinanraivaajia, viestimiehiä ja droonioperaattoreita. Sotakirjeenvaihtajan tehtävänä on dokumentoida tapahtumia, valokuvata, kuvata videota ja tehdä haastatteluja. Tehtävään kuuluu myös uutisaineiston kerääminen, analysointi ja tuottaminen.

Osallistuja vastaa lisäksi ryhmän tiedotuskanavista. Tehtävään kuuluu myös erottaa toisistaan se, mitä järjestäjät kuvaavat oikeaksi ja epäluotettavaksi tiedoksi. Informaatiotoiminta vaikuttaa samalla kilpailutulokseen. Finaalia edeltävässä alueellisessa dokumentaatiossa todetaan, että ryhmä saa 0,1 pistettä jokaista kanavansa seuraajaa kohden. Yleisön aktiivisuus loppuhuipennuksena käytävän taistelun suorassa lähetyksessä voi lisäksi tuoda ryhmälle etua.

Koulutukseen kuuluu siten paljon muutakin kuin kirjoittamista, valokuvaamista ja dokumentointia. Osallistujat saavat kokemusta tiedotuskanavien rakentamisesta ja sisällöntuotannosta. He harjoittelevat myös yleisötyötä ja sisällön tavoittavuuden lisäämistä. Lisäksi he oppivat tukemaan oman ryhmänsä toimintaa informaation keinoin. Nämä taidot ovat suoraan merkityksellisiä nykyaikaisen informaatiovaikuttamisen ja kognitiivisen sodankäynnin kannalta.

Toiminta yhdistää näin kaksi nykyaikaisen sodankäynnin osa-aluetta. Sotilaalliseen osaan kuuluvat ryhmänjohtajat, rynnäkkösotilaat, miinanraivaajat, lääkintämiehet, viestimiehet ja droonioperaattorit. Toinen osa-alue käsittää sisällöntuotannon, viestintäkanavat, yleisötyön ja vaikuttamisen siihen, miten tapahtumat hahmotetaan. Osa osallistujista harjoittelee vastustajan havaitsemista ja simuloitua torjuntaa. Toiset harjoittelevat tapahtumien dokumentointia, kuvaamista ja niistä viestimistä yleisölle.

Sotaan osallistuneet sotilaat johtajina ja esikuvina

Ohjaajien valinta osoittaa toiminnan läheisen yhteyden Venäjän meneillään olevaan sotaan Ukrainaa vastaan. Liittovaltiotason finaalin komentajana toimii Vladimir Mihailovski.

Vladimir Mihailovski on kaartin majuri ja kolmen venäläisen urhoollisuuskunniamerkin saaja. Mihailovski on osallistunut sotaan Ukrainaa vastaan. Hän osallistuu myös Venäjän presidentin Vremja gerojev -ohjelmaan.

Finaalin neljää simuloitua ”armeijaa” johtavat saman ohjelman osallistujat ja palkitut venäläissotilaat. Amuria johtaa Jegor Aleksandrovitš Zaharov. Hänelle on myönnetty Venäjän federaation sankarin arvonimi ja urhoollisuuskunniamerkki. Obia johtaa Vadim Andrejevitš Bykov. Hänelle on myönnetty kaksi urhoollisuuskunniamerkkiä.

Kamaa johtaa Aleksei Sergejevitš Žbanov. Hänellekin on myönnetty kaksi urhoollisuuskunniamerkkiä. Volgaa johtaa Vladislav Andrejevitš Frolov. Hänelle on myönnetty urhoollisuuskunniamerkki. Nimet, ryhmittely ja kunniamerkit ilmoitetaan Zarnitsan virallisessa esittelyaineistossa. Artikkelin mukaan tiedot vahvistuvat myös finaalia koskevasta julkisesta aineistosta.

Nikita Aleksandrovitš Ivanov mainitaan apulaiskomentajana. Hänet esitellään Venäjän niin sanotun erityisen sotilasoperaation osallistujana. Lisäksi hänen kerrotaan saaneen Suvorov-mitalin. Hänet esitellään myös Junarmijan jäsenenä ja nuorten sotilas-isänmaallisen kasvatuksen parissa toimivana henkilönä.

Lapset eivät näin kohtaa vain historiallisia tai abstrakteja sotilaallisia esikuvia. Heitä johtavat henkilöt, joilla on kokemusta Venäjän nykyisestä sodasta Ukrainaa vastaan. Järjestäjät kuvaavat ohjaajien tehtävää käytännön koulutusta laajemmaksi. Heidän odotetaan välittävän eteenpäin myös omaa maailmankuvaansa ja elämänkokemustaan.

Žbanov on kuvannut tehtäväänsä nimenomaisesti ”oman maailmankuvansa jakamisena”. Samalla hänen on tarkoitus toimia osallistujien mentorina. Sotakokemus siirtyy näin osaksi toimintaa sekä koulutuksen että esikuviksi valittujen henkilöiden kautta. Meneillään olevasta sodasta tulee samalla osa osallistujille välitettävää maailmankuvaa.

Miehitetyt ukrainalaisalueet osana järjestelmää

Zarnitsa 2.0:aa käytetään myös miehitettyjen ukrainalaisalueiden liittämiseen Venäjän hallinnollisiin ja ideologisiin rakenteisiin. Finaalin virallisessa kartassa miehitetty Krim esitetään ilman erillistä merkintää tai varaumaa. Krim merkitään osaksi Venäjän eteläistä federaatiopiiriä. Alue sijoitetaan näin simuloituun ”Volga”-armeijaan.

Samassa kartassa neljä ”erikoisjoukkoa” on sijoitettu ”Volgan” alaisuuteen. Artikkelin mukaan kartta-aineisto osoittaa, että ne kattavat miehitettyjä osia Ukrainasta. Ukrainalaislasten osallistuminen käy ilmi myös muusta virallisesta venäläisestä aineistosta.

Vuonna 2026 Venäjä järjesti Krimillä oman alueellisen Zarnitsa 2.0 -kierroksensa. Venäjän hätätilaministeriön mukaan siihen osallistui noin 500 lasta. Simferopolin voittajat lähetettiin seuraavalle kilpailukierrokselle Volgogradin alueelle. Siellä he edustivat miehitettyä niemimaata.

Myös miehitettyjen Donetskin ja Luhanskin alueiden joukkueita osallistui eteläisen federaatiopiirin aluekierrokselle. Ne osallistuivat samoilla ehdoilla kuin Venäjän alueiden joukkueet. Joukkueita osallistui myös 18–23-vuotiaiden sarjaan. Ne kilpailivat samoissa seitsemässä sotilaallisessa erikoisalassa. Zarnitsa auttaa näin sisällyttämään miehityksen osaksi osallistujille välitettävää todellisuuskuvaa.

Vertailu Hitlerjugendiin

Sotilas-isänmaallisia nuorisojärjestöjä, kadettitoimintaa ja maanpuolustukseen painottuvaa nuorisokoulutusta on myös muissa maissa. Ensiapu-, ampuma-, suunnistus- tai sotilastaitojen koulutus ei siksi itsessään osoita totalitaarisen nuorisomallin olemassaoloa. Vertailua Hitlerjugendiin ei siis voida perustaa pelkästään siihen, että lapset käyttävät univormuja tai saavat sotilaskoulutusta.

Artikkelin vertailu koskee sen sijaan järjestelmän rakennetta ja toimintaa. United States Holocaust Memorial Museum kuvaa Hitlerjugendia valtion välineenä nuorten maailmankuvan muokkaamiseen. Järjestö valmisteli samalla poikia tulevaa asepalvelusta varten. Lapset ja nuoret osallistuivat sotilaallisiin harjoituksiin ja saivat aseenkäsittelykoulutusta.

Massarituaaleja, propagandaa ja yhteisöllisiä toimintoja käytettiin samalla lojaalisuuden rakentamiseen hallintoa kohtaan. Vuoteen 1939 mennessä osallistumisesta natsien nuorisojärjestöihin oli tullut pakollista. Zarnitsa 2.0 ei ole identtinen Hitlerjugendin kanssa. Venäjällä ei ole vastaavaa lakisääteistä osallistumisvelvollisuutta. Myös historialliset ja poliittiset olosuhteet ovat erilaiset.

Vertailu koskee sen sijaan useita rakenteellisia yhtäläisyyksiä. Järjestelmä kattaa erittäin suuria lapsiryhmiä ja on valtion ylläpitämä. Toiminta alkaa jo varhaisessa kouluiässä ja yhdistää ideologisen kasvatuksen sotilaskoulutukseen. Siihen sisältyy sotilaallinen hierarkia ja rituaalisuutta. Meneillään olevan sodan osallistujia tuodaan esiin esikuvina.

Lapsia ja nuoria koulutetaan tehtäviin, joita käytetään nykyaikaisilla taistelukentillä. Järjestelmä luo myös mahdollisen polun asepalvelukseen. Miehitetyt alueet esitetään samalla osina Venäjän valtiota. Lisäksi järjestelmään kuuluu erillinen informaatiotehtävä yleisötyötä ja mielipidevaikuttamista varten.

InformNapalm käyttää tässä merkityksessä nimitystä ”Putinjugend”. Käsitteellä ei väitetä järjestelmien olevan historiallisesti identtisiä. Sillä kuvataan kehitystä, jossa hyökkäyssotaa käyvä valtio muokkaa samalla seuraavaa sukupolvea. Tämä tapahtuu sotilaskoulutuksen, ideologisen kasvatuksen ja organisoidun nuorisotoiminnan kautta.

Pitkän aikavälin rakenne tulevia sotia varten

Ei ole perusteita olettaa, että kaikista 3,2 miljoonasta rekisteröityneestä osallistujasta tulisi sotilaita. Tällainen johtopäätös olisi virheellinen. Venäjän strategian arvioinnissa järjestelmän laajuus ja jatkuvuus ovat yksittäisiä tulevia uravalintoja merkittävämpiä.

Järjestelmä tekee sotilaallisesta kulttuurista normaalin osan arkea jo alakouluiässä. Yhdentoista vuoden iästä lähtien osallistujille esitellään sotilaallisia tehtäviä vastaavia rooleja. Meneillään olevasta sodasta saadut kokemukset tuodaan mukaan FPV-drooneilla, hyökkäysdrooneilla ja rynnäkkötaistelulla. Sotakokemusta omaavia henkilöitä käytetään ohjaajina ja esikuvina.

Osa nuorista saa koulutusta informaatiotoiminnassa. Ohjelma jatkuu 23 vuoden ikään asti. Vanhin ryhmä on siten iässä, jossa suora sotilaallinen rekrytointi on mahdollista.

Euroopan valtiot keskustelevat siitä, millaisia sotilaallisia uhkia voi syntyä viiden tai kymmenen vuoden kuluttua. Samaan aikaan Venäjä muokkaa jo sitä sukupolvea, joka silloin on noin 18–30-vuotias. Koulutus kattaa muun muassa droonioperaattoreita, miinanraivaajia, rynnäkkösotilaita ja viestimiehiä. Siihen kuuluu myös sotilasoperaatioihin liittyvää informaatiotoimintaa. Osallistujia harjoitetaan lisäksi vaikuttamaan siihen, miten ihmiset hahmottavat ja tulkitsevat tietoa.

Varoituksesta valtion organisoimaksi järjestelmäksi

InformNapalm käytti jo vuonna 2019 tästä kehityksestä nimitystä ”Putinjugend”. Militarisointia kuvattiin muuna kuin pelkkänä propagandatoimintana. Se esitettiin pitkän aikavälin investointina tulevien sotien henkilöstöresursseihin.

Seitsemän vuotta myöhemmin järjestelmä on artikkelin mukaan kasvanut ja kehittynyt teknisesti. Se on myös mukautunut aiempaa selvemmin nykyaikaisen taistelukentän tarpeisiin. Perinteistä sulkeisjärjestystä ja aseenkäsittelykoulutusta on täydennetty hyökkäysdrooneilla, digitaalisilla viestijärjestelmillä ja rynnäkkökoulutuksella. Lisäksi siihen kuuluvat valmistautuminen informaatiovaikuttamiseen ja kognitiiviseen sodankäyntiin.

Ukrainan ja muun Euroopan kannalta kysymys ei koske ainoastaan Venäjän nykyistä aggressiota. Pitkän aikavälin turvallisuusarviossa on otettava huomioon myös Venäjän rakentamat resurssit. Näihin kuuluvat henkilöstö- ja sotilaalliset resurssit sekä informaatiovaikuttamiseen tarkoitetut resurssit. Niitä voidaan käyttää tulevissa sodissa.

Varoitus venäläisestä ”Putinjugendista” esitettiin jo vuonna 2019. Vuonna 2026 kyse ei enää ole pelkästä ennusteesta. Nyt on olemassa laaja valtion organisoima järjestelmä, jonka toimintaa voidaan seurata käytännössä.

Artikkelin on laatinut Andrij Lisitsyn InformNapalmille.