InformNapalm on 16. syyskuuta 2026 mennessä kirjannut 16 vahvistettua venäläiskenraalin kuolemaa. Tapaukset liittyvät Venäjän täysimittaiseen sotaan Ukrainaa vastaan ja palvelukseen asevoimissa samalla ajanjaksolla.
Heistä neljätoista oli kuollessaan aktiivipalveluksessa. Kaksi muuta olivat eläkkeelle jääneitä kenraaleja, jotka olivat palanneet sotaan.
Kymmenen vuotta ensimmäisen surumarssin jälkeen
Vuonna 2016 InformNapalm julkaisi laajan kronologian ”Venäläiskenraalien surumarssi”. Siihen koottiin tapauksia, joissa venäläisiä kenraaleja ja amiraaleja oli kuollut arvoituksellisissa olosuhteissa. Infografiikassa näkyi selviä ”tilastollisia huippuja”, joista huomattava osa ajoittui Venäjän sotilasoperaatioihin.
Vuonna 2021 tuolloin viisi vuotta vanha ja kahdellatoista kielellä saatavilla ollut julkaisu kiinnitti erityisesti Venäjän valvontaviranomaisen Roskomnadzorin huomion. Venäläiset edustajat vaativat virallisesti InformNapalmia poistamaan artikkelin verkkosivustolta, mutta saivat saman vastauksen, jonka ukrainalaiset myöhemmin antoivat venäläiselle sota-alus Moskvalle täysimittaisen hyökkäyksen alettua. Kymmenen vuotta myöhemmin aiheeseen palataan jälleen. Tällä kertaa kronologia käsittelee venäläisiä kenraaleja, jotka ovat itse joutuneet kokemaan Venäjän Ukrainaa vastaan käymän sodan seuraukset.
Kuolleiden kenraalien luettelon laatiminen
Pääluetteloon otetaan mukaan vain tapaukset, joissa kuolema on vahvistettu virallisilla ilmoituksilla, omaisten antamilla tiedoilla, hautaustiedoilla, valtion rekistereillä tai riippumattomien lähteiden yhdistelmällä. Rajaus on ratkaiseva, sillä ukrainalaiset ja kansainväliset tiedotusvälineet julkaisivat vuonna 2022 myös virheellisiä tietoja yksittäisten venäläiskenraalien kuolemista.
Tietojen tarkistamisessa InformNapalm käyttää myös BBC:n venäjänkielisen toimituksen, Mediazonan ja vapaaehtoisryhmän yhdessä kokoamaa nimitietokantaa. Mediazona kokoaa tietokantaa avoimista ja varmennetuista lähteistä. Niihin kuuluvat muun muassa omaisten antamat tiedot, alueellisten tiedotusvälineiden ja viranomaisten tiedot, hautaustiedot sekä muu dokumentoitu näyttö.
Artikkelin kirjoitushetkellä myös Mediazonan tilastoissa oli 16 kenraalia: viisi kenraaliluutnanttia, kahdeksan kenraalimajuria, kaksi eläkkeelle jäänyttä kenraalia sekä Ukrainan turvallisuuspalvelun SBU:n entinen kenraalimajuri Volodymyr Ljapkin, joka pakeni Venäjälle ja taisteli Venäjän puolella. Ljapkin ei sisälly InformNapalmin venäläiskenraaleja koskevaan koosteeseen. Anton Grunisin kuoleman varmistuttua 16. syyskuuta myös InformNapalmin koosteessa oli 16 venäläiskenraalia.
Vuonna 2022 kuolleet venäläiskenraalit
Kenraalimajuri Andrei Suhovetski 28. helmikuuta
Suhovetski oli 41. armeijan apulaiskomentaja. Hän sai surmansa taisteluissa Ukrainassa ja oli ensimmäinen venäläiskenraali, jonka kuolema voitiin varmuudella vahvistaa täysimittaisen hyökkäyksen alkamisen jälkeen.
Kenraalimajuri Vladimir Frolov 10. maaliskuuta
Frolov oli 8. kaartin armeijan apulaiskomentaja. Kuolinpäivä voitiin määrittää asiakirjojen perusteella. Frolov haudattiin huhtikuussa Pietarissa.
Eläkkeellä ollut kenraalimajuri Kanamat Botašev 22. toukokuuta
Botašev oli ennen eläkkeelle jäämistään kenraali Venäjän sotilasilmailussa. Eläkkeelle jäätyään hän palasi taistelulennoille. Hänen Su-25-koneensa ammuttiin alas Ukrainan yllä. Journalististen selvitysten mukaan hänellä oli sodan aikana yhteyksiä yksityiseen sotilasyhtiö Wagneriin.
Kenraalimajuri Roman Kutuzov 5. kesäkuuta
Kutuzov oli 8. armeijan korkea-arvoinen upseeri, jolla oli yhteys niin sanotun Donetskin tasavallan (DNR) 1. armeijakunnan johtoon. Hän sai surmansa Luhanskin alueella. Kuoleman vahvistivat venäläiset lähteet sekä hänen hautaustaan koskevat tiedot.
Vuonna 2023 kuolleet venäläiskenraalit
Kenraalimajuri Sergei Gorjatšev 12. kesäkuuta
Gorjatšev oli 35. armeijan esikuntapäällikkö. Hän sai surmansa Zaporižžjan rintamalohkolla. Hänen hautajaisistaan Pietarissa saadut tiedot vahvistivat kuoleman myöhemmin.
Kenraaliluutnantti Oleg Tsokov 11. heinäkuuta
Tsokov oli Eteläisen sotilaspiirin apulaiskomentaja. Hän sai surmansa iskussa venäläiseen komentopaikkaan lähellä miehitettyä Berdjanskia Ukrainassa.
Kenraalimajuri Vladimir Zavadski 28. marraskuuta
Zavadski oli 14. armeijakunnan apulaiskomentaja. Hän sai surmansa väliaikaisesti miehitetyllä Ukrainan alueella. Venäjän alueviranomaiset vahvistivat kuoleman myöhemmin virallisesti. Avoimista lähteistä koottu henkilötietokooste.
Vuonna 2024 kuolleet venäläiskenraalit
Eläkkeellä ollut kenraalimajuri Andrei Golovatski 30. kesäkuuta
Golovatski oli aiemmin toiminut Venäjän sisäministeriön sisäjoukkojen Pohjois-Kaukasian aluekomennon esikunnan ensimmäisenä apulaispäällikkönä. Mediazona vahvisti kuoleman kuolinilmoituksen sekä Venäjän perintöasioita koskevien rekisteritietojen perusteella.
Kenraalimajuri Pavel Klimenko 6. marraskuuta
Klimenko oli 5. erillisen moottoroidun jalkaväkiprikaatin komentaja. Saatavilla olevien tietojen mukaan hän haavoittui kuolettavasti FPV-lennokin iskussa. Venäläiset lähteet vahvistivat kuoleman.
Kenraaliluutnantti Igor Kirillov 17. joulukuuta
Kirillov oli Venäjän säteily-, kemiallisesta ja biologisesta suojelusta vastaavien joukkojen päällikkö. Hän sai surmansa yhdessä avustajansa kanssa Moskovassa, kun hänen asuntonsa ulkopuolella sähköpotkulautaan asennettu räjähde räjähti.
Vuonna 2025 kuolleet venäläiskenraalit
Kenraaliluutnantti Jaroslav Moskalik 25. huhtikuuta
Moskalik oli Venäjän yleisesikunnan operatiivisen pääosaston apulaispäällikkö. Hän sai surmansa Balašihassa Moskovan alueella, kun hänen asuntonsa ulkopuolella ollut auto räjähti.
Kenraalimajuri Mihail Gudkov 2. heinäkuuta
Gudkov oli Venäjän laivaston apulaispäällikkö ja vastasi rannikko- ja maajoukoista. Hän oli aiemmin toiminut 155. merijalkaväkiprikaatin komentajana. Gudkov sai surmansa iskussa venäläiseen komentopaikkaan Kurskin alueella.
Kenraaliluutnantti Fanil Sarvarov 22. joulukuuta
Sarvarov oli Venäjän yleisesikunnan operatiivisen koulutuksen osaston päällikkö. Hän sai surmansa Moskovassa, kun hänen autonsa alle sijoitettu räjähde räjähti.
Vuonna 2026 kuolleet venäläiskenraalit
Kenraaliluutnantti Aleksandr Otrošenko 31. maaliskuuta
Otrošenko oli Pohjoisen laivaston yhdistetyn ilmailuarmeijakunnan komentaja. Hän oli sotilaskäytössä olleen An-26-koneen kyydissä, kun kone syöksyi maahan miehitetyllä Krimin niemimaalla. Turma ei liittynyt taistelutoimiin, mutta hänen on vahvistettu kuolleen palveluksessa.
Kenraalimajuri Valeri Plohotnjuk 1. elokuuta
Plohotnjukin kuoleman 1. elokuuta vahvistavat Venäjän valtion rekisterien tiedot sekä hänen myöhempi hautaamisensa Trojekurovskojen hautausmaalle. Samana päivänä Moskovassa sijaitsevassa Balzi Rossi -ravintolassa tapahtui räjähdys. Ravintolassa oli tuolloin käynnissä suljettu tilaisuus, johon osallistui korkea-arvoisia venäläisiä sotilaita. Venäjä ei kuitenkaan ole virallisesti julkistanut Plohotnjukin kuoleman olosuhteita.
Kenraalimajuri Anton Grunis 12. syyskuuta
Grunis oli Venäjän asevoimien 4. erillisen kaartin moottoroidun jalkaväkiprikaatin komentaja. Hänen kuolemansa kuuluu kronologian nopeimmin ja perusteellisimmin dokumentoituihin tapauksiin.
Ensimmäiset epäsuorat tiedot Venäjän Z-piireistä ilmestyivät muutamaa päivää ennen kuin kuolema voitiin lopullisesti vahvistaa. Syyskuun 16. päivän vastaisena yönä useat suuret Venäjän sotaa tukevat kanavat vahvistivat Grunisin kuoleman varauksetta. Samana aamuna myös kenraaliluutnantti Apti Alaudinov vahvisti kuoleman julkisesti.
Ukrainan miehittämättömien järjestelmien joukkojen komentaja Robert ”Madjar” Brovdi kertoi virallisesti 16. syyskuuta tapahtumien tarkat olosuhteet. Hän julkaisi myös videon iskusta. Grunis sai surmansa 12. syyskuuta väliaikaisesti miehitetyllä alueella Donetskin alueella, jossa hän oli joukkojen majoituspaikassa. Iskun toteuttivat miehittämättömien järjestelmien joukkoihin kuuluvan Raroh-yksikön sotilaat.
Tämän jälkeen tapahtumien kulkua voitiin seurata avoimista lähteistä lähes reaaliajassa. Ensin julkaistiin anonymisoituja tietoja korkea-arvoisen sotilaan kuolemasta. Niitä seurasivat venäläiset kuolinilmoitukset ja aktiivipalveluksessa olevan venäläisen kenraaliluutnantin vahvistus. Lopulta tarkka päivämäärä voitiin määrittää ja itse iskusta julkaistiin kuva-aineistoa.
Grunis esiintyi myös InformNapalmin selvityksessä ”Miten Venäjän 18. moottoroitu jalkaväkiprikaati miehitti Krimin”. Hänen sukunimensä esiintyi 14. maaliskuuta 2014 annetun käskyn nro 53 otteessa niiden sotilaiden joukossa, jotka oli lähetetty suorittamaan ”taistelutehtävää” ja joille oli jaettu kenttämuona-annoksia 16.–18. maaliskuuta varten. Ajanjakso osui suoraan Venäjän Krimin valtausoperaation loppuvaiheeseen.
Seuraavien kahdentoista vuoden aikana Grunis ylennettiin kenraalimajuriksi ja hänestä tuli prikaatin komentaja. Hän sai surmansa pian sen jälkeen, kun hänelle oli myönnetty Venäjän sankarin arvonimi.
Toistaiseksi hengissä selvinneisiin kenraaleihin kohdistuneet murhayritykset
Kuolemantapausten lisäksi dokumentoidaan myös vahvistettuja ja epäiltyjä venäläiskenraaleihin kohdistuneita murhayrityksiä. Myös tätä osiota päivitetään.
- Vladimir Aleksejev 6. helmikuuta 2026. Aleksejev, yleisesikunnan pääosaston ensimmäinen apulaispäällikkö, ammuttiin useita kertoja asuintalonsa porraskäytävässä Moskovassa. Hän haavoittui vakavasti mutta selvisi hengissä.
- Azatbek Omurbekov 28. huhtikuuta 2026. Habarovskin alueella sijaitsevassa sotilasvaruskunnassa tapahtuneen räjähdyksen jälkeen venäläiset lähteet pitivät kenraalimajuri Omurbekovia todennäköisenä kohteena. InformNapalm oli huhtikuussa 2022 ensimmäinen taho, joka tunnisti Omurbekovin sotarikolliseksi ja Butšassa sotarikoksia tehneen 64. erillisen moottoroidun jalkaväkiprikaatin komentajaksi.
- Aleksandr Tšaiko 1. elokuuta 2026. Moskovassa sijaitsevassa Balzi Rossi -ravintolassa tapahtunut räjähdys sattui kenraalieversti Tšaikoon liittyneen suljetun tilaisuuden aikana. Hän selvisi hengissä. Venäjän viranomaiset luokittelivat räjähdyksen terroriteoksi mutta eivät vahvistaneet Tšaikon olleen iskun kohde.
- Nikolai Varpahovitš 3. syyskuuta 2026. Attentaatin tekijä ampui useita laukauksia, mutta kenraalin kerrotaan selvinneen hengissä. InformNapalmin verkkosivustolla on julkaistu yksityiskohtaisempi avoimiin lähteisiin perustuva henkilötietokooste. Hänen vointiaan seurataan jatkuvasti.
Rintamalta syvälle Venäjän sisäosiin
Kronologia osoittaa, miten kenraalien kuolemien olosuhteet ovat vähitellen muuttuneet. Täysimittaisen hyökkäyksen ensimmäisinä vuosina venäläiskenraalit saivat surmansa pääasiassa taistelualueilla, rintamalla, komentopaikoilla tai taistelulennoilla. Vuoden 2024 lopulta lähtien myös Moskovassa ja Moskovan alueella on tehty kohdennettuja iskuja.
Vuonna 2026 Venäjän sisäosissa on tapahtunut sekä sabotaaseja että kenraaleihin kohdistuneita murhayrityksiä. Samanaikaisesti Ukrainan puolustusvoimat ovat toteuttaneet onnistuneita iskuja venäläisiin esikuntiin taistelualueella. Kronologia ei ole kattava eikä lopullinen, ja sitä päivitetään sitä mukaa kuin uusia varmennettuja tietoja tulee saataville.
Andrij Lisitsyn on kirjoittanut tekstin erityisesti InformNapalmia varten.
Lisää InformNapalmin artikkeleita
Aineistoa saa vapaasti levittää ja julkaista uudelleen, kunhan lähde mainitaan. Lisenssi: Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen (CC BY 4.0). Seuraa meitä Facebookissa, X:ssä, Telegramissa ja Slate (Sl8) -palvelussa.
InformNapalm ei ota vastaan taloudellista tukea miltään valtiolta tai institutionaaliselta rahoittajalta. Toiminta rahoitetaan yksinomaan yksittäisten vapaaehtoisten ja lukijoiden omilla panoksilla. Toimintaa voi halutessaan tukea pienillä kuukausilahjoituksilla BuyMeACoffee-palvelun kautta.
