MaailmaSotaUutisetVenäjä

Venäjän sotateollisuutta painavat hupenevat asevarastot ja talousongelmat

52Views

Tuhottua venäläistä sotilaskalustoa

Venäjä on lisännyt asetuotantoaan voimakkaasti sen jälkeen, kun se hyökkäsi Ukrainaan vuonna 2022. Suurten asetoimitusten taustalla on silti kasvavia teollisia ja taloudellisia ongelmia. Tuotannon kasvu hidastuu samalla, kun neuvostoaikaisten panssariajoneuvojen varastot hupenevat. Venäjän puolustusteollisuus pystyy edelleen toimittamaan huomattavia määriä aseita, mutta investointien, ammattitaitoisen työvoiman ja kehittyneiden tuotantolaitteiden puute vaikeuttaa tuotannon laajentamista.

Rostecin pääjohtaja Sergei Tšemezov esitteli konsernin taloudelliset tulokset 15. heinäkuuta 2026 tapaamisessaan Venäjän pääministerin Mihail Mišustinin kanssa. Konsernin liikevaihto oli kasvanut 25 prosenttia vuonna 2025, mutta nettovoitto oli samalla pienentynyt 42 prosenttia 76,4 miljardiin ruplaan. Tšemezov myönsi myös, ettei valtion omistamalla konsernilla ollut riittävästi omia varoja uusien investointihankkeiden rahoittamiseen. Ukrainalainen puolustusalan uutissivusto Militarnyi uutisoi tuloksista 2. elokuuta 2026.

Venäjän kasvaneiden asetoimitusten taustalla

Rostec kuuluu Venäjän puolustusteollisuuden tärkeimpiin yrityskonserneihin. Sen yritykset valmistavat muun muassa panssariajoneuvoja, lentokonemoottoreita, elektroniikkaa ja kehittyneitä asejärjestelmiä. Konsernin taloudelliset tulokset ovat siksi tärkeitä arvioitaessa Venäjän sotilastuotannon edellytyksiä. Liikevaihdon kasvu ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että kokonaan uusia aseita olisi valmistettu enemmän. Yritysten tuloksiin vaikuttavat myös kustannusten nousu sekä olemassa olevan kaluston korjaukset ja modernisoinnit.

Center for European Policy Analysisin (CEPA) 10. marraskuuta 2026 julkaisemassa raportissa tutkijat Mathieu Boulègue, Federico Borsari ja Pavel Luzin erottavat uusien aseiden valmistuksen vanhan kaluston kunnostamisesta. Venäjä on pystynyt ylläpitämään asetoimituksia sodan aikana yhdistämällä uusien aseiden valmistuksen laajamittaisiin korjauksiin ja modernisointeihin. Samalla puolustusteollisuus on tullut yhä riippuvaisemmaksi vanhasta kalustosta, jonka varastot ovat rajalliset.

Neuvostoaikaiset asevarastot ovat pitäneet tuotantoa yllä

Kun Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyksensä Ukrainaan helmikuussa 2022, sillä oli suuret varastot neuvostoaikaisia taistelupanssarivaunuja, rynnäkköpanssarivaunuja ja muita sotilasajoneuvoja. Osa ajoneuvoista voitiin ottaa käyttöön suhteellisen vähäisten korjausten jälkeen. Toiset vaativat perusteellista kunnostusta tai modernisointia. Kunnostamalla vanhaa kalustoa Venäjä pystyi korvaamaan osan Ukrainassa kärsimistään tappioista valmistamatta vastaavaa määrää kokonaan uusia ajoneuvoja.

CEPA:n mukaan Venäjä on ottanut varastoistaan lähes 15 000 vanhaa panssariajoneuvoa. Arvio perustuu julkisiin tietoihin ja aiempiin OSINT-selvityksiin. Se kattaa taistelupanssarivaunut, rynnäkköpanssarivaunut ja panssaroidut miehistönkuljetusajoneuvot. Tutkijoiden arvion mukaan varastoissa on jäljellä 7 500–8 200 ajoneuvoa, mutta niistä vain noin 4 790 saattaa olla kunnostettavissa. Luvut ovat arvioita, sillä varastojen koko sisällöstä ei ole saatavilla kattavia tietoja.

Vuonna 2025 Venäjällä valmistettiin ja kunnostettiin yhteensä arviolta 3 700 panssaroitua taisteluajoneuvoa. CEPA:n mukaan vain noin kolmannes niistä oli kokonaan uusia. Suurin osa oli vanhoja ajoneuvoja, jotka oli korjattu tai modernisoitu ennen niiden palauttamista palveluskäyttöön.

Kalustovarastojen rajallisuus

Myös analyytikko Aleksandr Golts kuvaa, kuinka voimakkaasti Venäjän neuvostoaikaiset asevarastot ovat supistuneet neljän sotavuoden aikana. Tukholman Itä-Euroopan tutkimuskeskuksen (SCEEUS) 7. heinäkuuta 2026 julkaisemassa raportissa hän toteaa, että maan nykyinen tuotantojärjestelmä lähestyy suorituskykynsä rajoja. Tuotantokapasiteetin kasvattaminen edelleen edellyttäisi Venäjältä uusien tuotantolaitosten rakentamista, komponenttien ja varaosien saatavuuden parantamista sekä laajoja organisatorisia muutoksia teollisuudessa.

Varastojen hupeneminen ei tarkoita, että Venäjän armeijan operatiivinen suorituskyky heikkenisi automaattisesti samaa tahtia. CEPA:n mukaan kunnostukset, uusien ajoneuvojen valmistus ja taktiikan muutokset ovat auttaneet Venäjää rakentamaan uudelleen merkittävän osan ajoneuvokalustostaan. Kunnostetun kaluston laatu kuitenkin vaihtelee, eikä vanhojen ajoneuvojen varastoilla voida korvata uusien ajoneuvojen valmistusta loputtomiin.

Rostecin talouskehitys kertoo kasvavista rajoitteista

Vuodesta 2022 lähtien Venäjän valtio on suunnannut erittäin suuria voimavaroja sotatalouteen. Puolustusteollisuus on saanut lisää tilauksia, tehtaissa on pidennetty työaikoja ja aiemmin käyttämätöntä tuotantokapasiteettia on otettu käyttöön. Tämä on osaltaan lisännyt asevoimille toimitettujen aseiden määrää. Samalla yritysten on ollut yhä vaikeampaa rahoittaa investointeja, joita toiminnan laajentaminen edellyttää.

Taloustieteilijä Vladimir Milov julkaisi 11. marraskuuta 2026 Free Russia Foundationille laatimansa raportin Running on Fumes: Russian Military Industry Under Pressure. Hän on tarkastellut Venäjän tilastoviranomaisen Rosstatin julkisia tilastoja, teollisuusyritysten ja valtion omistamien pankkien taloustietoja sekä puolustusteollisuuden edustajien lausuntoja.

Milovin mukaan Rostecin liikevaihto oli yli kaksinkertaistunut vuosina 2021–2025, mutta nettovoittomarginaali oli laskenut alle kahteen prosenttiin. Heikko kannattavuus vaikeuttaa konsernin mahdollisuuksia rahoittaa uusia tehtaita, koneita ja tuotantolinjoja omilla varoillaan. Valtion puolustustilaukset tuovat yrityksille suuria tuloja, mutta eivät takaa riittävää rahoitusta pitkäaikaisiin investointeihin.

Rosstatin tilastot osoittavat lisäksi, että investoinnit ovat vähentyneet voimakkaasti useilla teollisuudenaloilla. Milovin selvityksen mukaan Venäjän elektroniikka- ja optiikkateollisuuden investoinnit vähenivät vuoden 2026 toisella neljänneksellä 42,5 prosenttia edellisvuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna. Valmiiden metallituotteiden valmistuksessa, johon kuuluu muun muassa aseiden ja ampumatarvikkeiden tuotantoa, vähennys oli 26,9 prosenttia.

Tilastot kattavat myös jonkin verran siviilituotantoa, joten niistä ei voida päätellä tarkasti, miten investoinnit ovat muuttuneet nimenomaan sotilasteollisuudessa. Investointien väheneminen koskee silti teollisuudenaloja, jotka ovat tärkeitä sotatarvikkeiden valmistukselle. Jos investoinnit vähenevät edelleen, kuluneiden koneiden korvaaminen ja tuotannon samanaikainen laajentaminen vaikeutuvat.

Rahoitus ja iskut öljyteollisuuteen

Korkeat rahoituskustannukset ja ammattitaitoisen henkilöstön puute vaikeuttavat myös yritysten toimintaa. Milovin selvityksen mukaan nimellispalkat olivat Venäjän puolustusteollisuudessa yli kaksinkertaistuneet vuoden 2021 ja vuoden 2026 puolivälin välillä. Kasvavat henkilöstökustannukset lisäävät painetta yrityksissä, joiden pitäisi samalla investoida uuteen tuotantokapasiteettiin.

Myös suuria valtion puolustustilauksia saaneiden valmistajien on pystyttävä maksamaan raaka-aineista, elektroniikasta, työstetyistä komponenteista ja varaosista. Jos alihankkijoilla on vaikeuksia rahoittaa hankintojaan, se voi vaikuttaa koko tuotantoketjuun, vaikka lopputuotteiden valmistajalla olisi runsaasti tilauksia.

Samaan aikaan Ukraina jatkaa iskujaan Venäjän öljyinfrastruktuuriin. Ukrainan sotilastiedustelun tiedot iskujen vaikutuksista Venäjän öljynjalostamoihin julkistettiin 5. marraskuuta 2026. Tiedustelupalvelun mukaan Venäjän 38 suuresta jalostamosta 15 oli keskeyttänyt toimintansa syyskuun loppuun mennessä, ja 12 muuta oli vähentänyt tuotantoaan. Näissä laitoksissa jalostusmäärät olivat vähentyneet 55,4 prosenttia vuoden alkuun verrattuna.

Reuters kertoi 10. marraskuuta, että Ukrainan viimeisin iskuaalto oli vaikuttanut jalostamoihin, joiden yhteenlaskettu kapasiteetti vastasi noin 30 prosenttia Venäjän nimellisestä öljynjalostuskapasiteetista. Häiriöt rajoittavat polttoaineiden saatavuutta, vaikeuttavat öljytuotteiden vientiä ja lisäävät korjausten sekä muiden huoltovarmuutta turvaavien toimien kustannuksia.

Venäjän valtiovarainministeriön alustavien tietojen mukaan valtion öljy- ja kaasutulot vähenivät tammi–lokakuussa 2026 yhteensä 14,1 prosenttia edellisvuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna. Tulojen laskuun vaikuttivat myös ruplan valuuttakurssi ja jalostamoille maksettujen valtion korvausten kasvu, joten sitä ei voida selittää yksinomaan Ukrainan iskuilla öljynjalostamoihin. Iskut aiheuttavat lisäpaineita valtiontaloudelle tärkeälle toimialalle tilanteessa, jossa Venäjän valtion budjetti on jo ennestään tiukilla.

Riippuvuus ulkomaisista työstökoneista jatkuu

Kehittyneet työstökoneet ovat välttämättömiä panssariajoneuvojen, ohjusmoottoreiden ja muiden sotilaallisten järjestelmien valmistuksessa. Tietokoneohjattuja jyrsinkoneita, sorveja ja muita vastaavia koneita tarvitaan metallin työstämiseen ja tarkkuutta vaativien komponenttien valmistamiseen. Venäjän rajalliset mahdollisuudet hankkia tällaisia koneita ovat siksi merkittävä ongelma puolustusteollisuudelle.

Venäjä on pitkään ollut riippuvainen ulkomailta tuoduista työstökoneista. CEPA:n mukaan 2010-luvun loppuun saakka jopa 90 prosenttia Venäjällä käytetyistä työstökoneista ja niiden varaosista tuotiin ulkomailta. Toimittajamaihin kuuluivat Saksa, Sveitsi, Italia, Japani, Taiwan ja Yhdysvallat.

Tuontiriippuvuus jatkuu, vaikka Venäjä on pyrkinyt korvaamaan länsimaisia koneita hyökättyään Ukrainaan. Rostecin johtaja Sergei Tšemezov kertoi venäläisen Expert-lehden haastattelussa maaliskuussa 2025, että tuontikoneiden osuus Venäjän työstökonemarkkinoista oli edelleen jopa 70 prosenttia. Tieto mainitaan myös Free Russia Foundationin tutkimuksessa, jossa käsitellään vaikeuksia korvata länsimaisia koneita venäläisillä tai kiinalaisilla vaihtoehdoilla.

InformNapalmin selvitykset tuontiriippuvuudesta

InformNapalm on aiemmin selvittänyt venäläisten puolustusteollisuusyritysten riippuvuutta ulkomaisista tuotantolaitteista. Marraskuussa 2024 julkaistussa MikropriborLeaks-selvityksessä tuotiin julki sisäisiä tietoja Su-57-hävittäjän komponentteja valmistavan Mikropribor-tehtaan konekannasta. Enintään viisi vuotta vanhasta tuotantokalustosta tarkasteltiin 29 laitetyyppiä, joista 18 oli ulkomaista alkuperää.

Marraskuussa 2025 julkaistussa OKBMLeaks-selvityksessä InformNapalm toi julki komponenttivalmistaja OKBM:n sisäisiä asiakirjoja. Yrityksellä on yhteyksiä sekä Su-57-hävittäjään että suunnitteilla olevaan strategiseen PAK DA Poslannik -pommikoneeseen. Asiakirjoissa kuvataan muun muassa tuotannon rajoitteita, jotka liittyvät maahantuotujen tarkkuustyöstökoneiden saatavuuteen. Selvitykset osoittavat, miten riippuvuus ulkomaisesta teknologiasta vaikuttaa kehittyneiden sotilaallisten järjestelmien valmistukseen.

Pelkkä uusien koneiden hankkiminen ei myöskään riitä. Useassa vuorossa toimivien tehtaiden on pystyttävä huoltamaan laitteitaan ja hankkimaan varaosia kuluvien osien tilalle. Jos vanha kone korvataan toisella mallilla, valmistusprosessia saatetaan joutua muuttamaan. Tämä voi puolestaan edellyttää henkilöstön koulutusta ja uusia laadunvalvontamenetelmiä.

Kiinalaiset toimitukset ovat osittain korvanneet länsimaisia koneita, joiden hankkiminen on vaikeutunut. CEPA:n mukaan Kiinan osuus Venäjälle toimitetuista työstökoneista kasvoi noin 13 prosentista vuonna 2017 peräti 80–90 prosenttiin vuoden 2022 jälkeen. Tuontiriippuvuus on siten suurelta osin siirtynyt länsimaisista toimittajista Kiinaan. Tämä ei kuitenkaan ole ratkaissut kaikkia vaativaan tarkkuuskoneistukseen liittyviä ongelmia.

Länsimaiden vientirajoitukset selittävät lisäksi vain osan Venäjän teollisuuden vaikeuksista. Venäjä oli riippuvainen tuontiteknologiasta jo ennen hyökkäystään Ukrainaan. Korkeat kustannukset ja kotimaisen valmistuskapasiteetin rajallisuus ovat myös edelleen hidastaneet kehitystä. Investointien ja tuotannon vähenemistä ei siksi voida selittää pelkästään pakotteilla.

Tuotantosuunnitelmien ja todellisen kapasiteetin ero

Venäjän viranomaiset ilmoittavat usein, kuinka monta asetta ja ajoneuvoa asevoimille on toimitettu. Aina ei kuitenkaan käy ilmi, kuinka suuri osa kalustosta on kokonaan uutta ja kuinka suuri osa modernisoitua tai kunnostettua. Suuri toimitettujen taistelupanssarivaunujen määrä ei siis välttämättä tarkoita, että tehtailta olisi valmistunut yhtä monta uutta panssarivaunua.

European Journal of International Security -tiedelehdessä 16. helmikuuta 2026 julkaistussa tutkimuksessa Oldřich Krpec, Martin Chovančík ja Adriana Ilavská tarkastelevat, miten Venäjän tuotantotietoja voidaan verrata asiantuntija-arvioihin ja kuvallisesti dokumentoituihin kalustotappioihin. He arvioivat mallinsa perusteella, että Venäjällä valmistettiin noin 150 uutta taistelupanssarivaunua vuonna 2022 ja 300 vuonna 2024. Kyseessä ovat malliin perustuvat arviot, eivät suoraan mitatut tuotantoluvut. Tutkimus osoittaa, miksi avoimista lähteistä saatavia tietoja on tarkasteltava yhdessä, kun teollisuuden todellista tuotantoa arvioidaan. Virallisia väitteitä toimitusmäärien kasvusta ei voida sellaisenaan käyttää uusien aseiden valmistusmäärien mittarina.

T-90M-taistelupanssarivaunu on tästä yksi esimerkki. CEPA arvioi, että valmistaja Uralvagonzavod rakensi vuoden 2024 tienoilla vuosittain 250–300 uutta T-90M-panssarivaunua. Raportissa viitataan myös asiakirjoihin, joita ukrainalainen analyysiryhmä Frontelligence on tarkastellut. Niiden mukaan Venäjä suunnittelee valmistavansa vuosina 2027–2029 yhteensä 765 uutta T-90M-mallin panssarivaunua sekä kunnostavansa ja modernisoivansa lisäksi 347 T-90M-panssarivaunua. Suunnitelmat kattavat siten yhteensä hieman yli 1 100 ajoneuvoa, mutta asiakirjat eivät osoita, pystytäänkö tavoitteet saavuttamaan.

Tuotantotavoitteet ja toteutuneet toimitukset

Suunniteltu tuotannon kasvu ei ole sama asia kuin toteutunut kasvu. Valtion tilaukset osoittavat, kuinka monta ajoneuvoa tai asejärjestelmää Venäjän johto haluaa toimitettavan, mutta eivät sitä, pystyvätkö tehtaat täyttämään tilaukset. Siihen tarvitaan riittävästi henkilöstöä, koneita, komponentteja ja rahoitusta.

Venäjän puolustusteollisuus on taloudellisista ja teknisistä ongelmista huolimatta jatkanut aseiden laajamittaista tuotantoa. Center for Strategic and International Studiesin (CSIS) 14. heinäkuuta 2026 julkaistussa raportissa tarkastellaan muun muassa Uralvagonzavodia, Almaz-Anteyta, KRETiä, Kalashnikovia ja droonivalmistaja Ushkuynikia. Tutkijat arvioivat, että Venäjä pystyy todennäköisesti ylläpitämään korkeaa tuotantotahtia tietyissä aseluokissa.

Puolustusteollisuuden eri alojen toimintaedellytykset kuitenkin vaihtelevat. Droonien ja tiettyjen ohjusaseiden valmistus voi edelleen kasvaa, kun taas muiden kehittyneiden järjestelmien tuotantoa rajoittavat kalliit komponentit, riittämättömät investoinnit ja vaikeudet korvata vanhentuneita tuotantolaitteita. Ongelmat ovat merkittäviä, mutta ne eivät tarkoita, että koko teollisuus olisi menettänyt kykynsä toimittaa aseita.

Sotateollisuuden kestokyvyn merkitys kasvaa

Venäjä on pystynyt lisäämään asetuotantoaan ja korvaamaan suuria kalustotappioita Ukrainan sodan aikana. Tämä on ollut mahdollista valtion laajojen tilausten, tehtaiden pidennettyjen työaikojen ja vanhan neuvostoaikaisen kaluston kunnostamisen avulla. Kasvaneilla toimitusmäärillä on kuitenkin hintansa. Asevarastot hupenevat, investoinnit ovat vähentyneet useilla tärkeillä teollisuudenaloilla ja riippuvuus kehittyneistä ulkomaisista tuotantolaitteista jatkuu.

Se, että teollisuus pystyy edelleen toimittamaan suuria määriä aseita, ei tarkoita, että tuotantokapasiteettia voitaisiin kasvattaa rajattomasti. Korjaukset ja modernisoinnit voivat korvata osan tappioista, mutta vanhan kaluston varastot ovat rajalliset. Työaikojen pidentäminen voi lisätä tuotantoa ilman, että tehtaiden tai koneiden määrä kasvaa. Ennemmin tai myöhemmin investointien ja uuden tuotantokapasiteetin puute alkaa siksi vaikuttaa entistä enemmän.

Viralliset toimitusluvut eivät yksin riitä Venäjän tulevan sotilaallisen suorituskyvyn arvioimiseen. Ratkaisevia ovat myös yritysten taloudelliset tulokset, komponenttien saatavuus, tehtaiden tuotantokapasiteetti ja jäljellä olevien kalustovarastojen laajuus. Suuret asetoimitukset voivat peittää alleen kasvavan riippuvuuden korjauksista ja vanhasta kalustosta.

Ei ole riittävästi perusteita väittää, että Venäjän puolustusteollisuus olisi välittömän romahduksen partaalla. Tutkimukset kuitenkin viittaavat siihen, että vuodesta 2022 lähtien rakennetun tuotantotason ylläpitäminen käy yhä vaikeammaksi ja kalliimmaksi. Se, kuinka suuria vaikutukset ovat Ukrainan sodan kulkuun, riippuu muun muassa jatkuvista kalustotappioista, sodankäynnin muutoksista ja Ukrainan kyvystä iskeä venäläisiä asejärjestelmiä vastaan.



InformNapalm suomeksiAineistoa saa vapaasti levittää ja julkaista uudelleen, kunhan lähde mainitaan. Lisenssi: Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen (CC BY 4.0). Seuraa meitä Facebookissa, X:ssä, Telegramissa ja Slate (Sl8) -palvelussa.

InformNapalm ei ota vastaan taloudellista tukea miltään valtiolta tai institutionaaliselta rahoittajalta. Toiminta rahoitetaan yksinomaan yksittäisten vapaaehtoisten ja lukijoiden omilla panoksilla. Toimintaa voi halutessaan tukea pienillä kuukausilahjoituksilla BuyMeACoffee-palvelun kautta.