Etelä-Korea kiistelee Ukrainan kanssa samalla, kun Pohjois-Korea ottaa oppia nykyaikaisesta sodankäynnistä

Samaan aikaan Soul tasapainoilee veitsenterällä pohtiessaan valintaansa Moskovan ja Kiovan välillä. Venäjän tuella Pohjois-Korean armeija kartuttaa järjestelmällisesti kokemustaan nykyaikaisesta sodankäynnistä. Jonakin päivänä tätä osaamista voidaan käyttää Etelä-Koreaa itseään vastaan.

Kaksi pohjoiskorealaista sotavankia ja diplomaattinen kiista

Reuters kertoi 8. lokakuuta, että Etelä-Korea oli päättänyt kutsua suurlähettiläänsä kotiin Ukrainasta. Taustalla oli kiista kahden pohjoiskorealaisen sotilaan luovutuksen julkistamisesta. Ukrainan joukot olivat ottaneet sotilaat vangiksi Kurskin alueella tammikuussa 2025.

Sotavangit luovutettiin Etelä-Korealle syyskuun 2026 puolivälissä. Presidentti Volodymyr Zelenskyi kertoi luovutuksesta julkisesti 23. syyskuuta pitämässään puheessa YK:n yleiskokouksessa. Soulin mukaan luovutus olisi kuitenkin pitänyt pitää luottamuksellisena muun muassa siksi, että julkisuus saattoi vaarantaa sotilaiden ja heidän Pohjois-Koreassa asuvien perheidensä turvallisuuden. Ukraina puolestaan kiisti, että tällaisesta salassapidosta olisi sovittu.

Tämän jälkeen käytiin useita diplomaattisia neuvotteluja. Soul ei pitänyt Ukrainan antamia selityksiä tyydyttävinä, ja kiista kärjistyi päätökseen kutsua suurlähettiläs kotiin. Samalla Etelä-Korean ulkoministeriö ilmoitti maan olevan valmis jatkamaan neuvotteluja Kiovan kanssa.

Sotavankien suojeleminen on epäilemättä tärkeää. Kiista kuitenkin paljastaa huomattavasti suuremman ongelman kahden maan välillä, joilla on yhteisiä turvallisuusetuja. Sekä Etelä-Korealla että Ukrainalla on syytä pyrkiä estämään Pohjois-Korean sotilaallisen voiman kasvu, jota yhteistyö Venäjän kanssa edistää. Jo syksyllä 2024 Etelä-Korealla oli ainutlaatuinen tilaisuus hankkia käytännön tietoa tärkeimmän sotilaallisen vastustajansa armeijasta.

Etelä-Korea harkitsi sotilaallista yhteistyötä Ukrainan kanssa vuonna 2024

Yonhap uutisoi 22. lokakuuta 2024, että Etelä-Korean hallitus harkitsi sotilashenkilöstön ja tiedusteluasiantuntijoiden lähettämistä Ukrainaan. Tarkoituksena oli tutkia pohjoiskorealaisten joukkojen taktiikkaa, aseistusta ja taistelukykyä. Lisäksi keskusteltiin siitä, voisivatko eteläkorealaiset asiantuntijat osallistua mahdollisesti vangiksi jäävien pohjoiskorealaissotilaiden kuulusteluihin.

Soulille tämä oli harvinainen tilaisuus. Etelä-Korean tiedustelupalvelu oli vuosikymmenten ajan tutkinut Pohjois-Korean armeijaa pääasiassa etäältä satelliittikuvien, agenttitietojen, sotaharjoitusten ja loikkareiden kertomusten avulla. Nyt tarjoutui mahdollisuus selvittää, miten pohjoiskorealaiset joukot toimivat todellisissa taistelutilanteissa sellaista armeijaa vastaan, joka käyttää aktiivisesti FPV-drooneja, elektronista sodankäyntiä, tykistöä ja nykyaikaisia tiedustelujärjestelmiä.

Samalla Soul ilmoitti olevansa valmis harkitsemaan uudelleen kantaansa tappavien aseiden toimittamiseen Ukrainalle. Seuraavien kahden vuoden aikana tästä mahdollisuudesta ei kuitenkaan kehittynyt laajaa ja julkisesti vahvistettua puolustusyhteistyötä.

Etelä-Korean kansallinen tiedustelupalvelu, National Intelligence Service (NIS), teki kyllä yhteistyötä Ukrainan tiedustelu- ja turvallisuuspalvelujen kanssa pohjoiskorealaisia sotavankeja koskevissa asioissa. Etelä-Korea antoi Ukrainalle myös taloudellista ja humanitaarista apua sekä ei-tappavaa tukea. Tappavia aseita se ei kuitenkaan toimittanut suoraan Ukrainalle.

Osa tiedusteluyhteistyöstä on saattanut pysyä salassa. Julkisesti saatavilla olevat tiedot eivät silti anna riittäviä perusteita päätellä, että Soul olisi hyödyntänyt täysimääräisesti Pohjois-Korean osallistumisen Ukrainan vastaiseen sotaan tarjoamat strategiset mahdollisuudet.

InformNapalmin toiminta pohjoiskorealaissotilaiden parissa Kurskin alueella

Jo joulukuussa 2024 InformNapalm julkaisi ukrainalaissotilailta saamansa videon. Siinä droonit pudottivat koreankielisiä lentolehtisiä pohjoiskorealaisten joukkojen asemiin Kurskin alueella. Sotilaita kehotettiin antautumaan henkensä pelastamiseksi, ja heille tarjottiin samalla apua Etelä-Koreaan muuttamiseen.

Viestin tarkoituksena ei siis ollut ainoastaan saada sotilaat lopettamaan osallistumisensa sotaan. Heille haluttiin myös tarjota mahdollisuus aloittaa uusi elämä Kim Jong-unin totalitaarisen järjestelmän ulkopuolella.

Lentolehtiset kehottivat pohjoiskorealaissotilaita antautumaan

Kampanjan tavoitteena oli tavoittaa vastustajan sotilaat suoraan. He olivat olleet pitkään valtiollisen propagandan vaikutuksen alaisina eivätkä todennäköisesti tienneet juuri mitään siitä, millaista elämä Etelä-Koreassa todellisuudessa on. Kampanja sai huomiota eteläkorealaisissa tiedotusvälineissä, muun muassa Yonhapilla ja News1TV:llä.

InformNapalm korosti jo tuolloin, että Ukrainan aseellinen tukeminen oli Etelä-Korean strategisten etujen mukaista. Näin Pohjois-Korean sotilaallista suorituskykyä voitaisiin heikentää kaukana Korean niemimaasta. Pohjoiskorealaissotilaita pyrittiin myös muilla tavoin kannustamaan laskemaan aseensa ja valitsemaan rauhanomainen elämä.

Esimerkiksi 3. joulukuuta 2024 julkaistiin videoviesti, jossa eteläkorealainen sotilas puhutteli koreaksi suoraan Venäjän puolella taistelevia pohjoiskorealaissotilaita. Videossa oli ukrainankielinen tekstitys. Sotilaita kehotettiin tekemään itse päätös aseiden laskemisesta, selviytymisestä ja sellaisen vapauden saavuttamisesta, josta he olivat siihen asti jääneet paitsi.

InformNapalm kehotti muita tiedotusvälineitä ja tiedotuskanavia levittämään videota. Järjestö pyrki myös varmistamaan, että viesti tavoittaisi sotilaat sekä internetin välityksellä että suoraan taistelukentällä.

Ensimmäisiltä pohjoiskorealaisilta sotavangeilta saatiin arvokasta tietoa

Ukraina ilmoitti 11. tammikuuta 2025, että kaksi haavoittunutta pohjoiskorealaissotilasta oli otettu vangiksi Kurskin alueella. Heidät olivat vanginneet Ukrainan asevoimien erikoisoperaatiojoukkojen sotilaat. Vangitseminen avasi uusia mahdollisuuksia saada tiedustelutietoa suoraan henkilöiltä, jotka olivat saaneet koulutuksensa Pohjois-Korean armeijassa ja osallistuneet taisteluihin.

InformNapalm käsitteli tammikuun julkaisuissaan myös mahdollisuutta luovuttaa tällaisia sotavankeja Etelä-Korealle. Järjestö korosti samalla heidän arvoaan Pohjois-Korean armeijaa koskevan tiedustelutiedon lähteinä.

Havainnollinen esimerkki on InformNapalmin 20. tammikuuta 2025 julkaisema aineisto siitä, miten koreankielisiä lentolehtisiä parannettiin ensimmäisiltä sotavangeilta saatujen tietojen avulla. Ukrainalaissotilaat muokkasivat sekä lentolehtisten sisältöä että ulkoasua saamiensa tietojen perusteella.

Kyse ei ollut enää pelkästään lentolehtisten levittämisestä. Sotavangeilta saatuja tietoja käytettiin pohjoiskorealaissotilaille suunnatun tiedotustoiminnan kehittämiseen. Ei tosin ole näyttöä siitä, että juuri lentolehtiset olisivat saaneet yksittäisiä sotilaita antautumaan. Kampanja kuitenkin osoitti, millaisia mahdollisuuksia voitaisiin kehittää edelleen eteläkorealaisten asiantuntijoiden avulla.

Soul sai käyttöönsä ukrainalaissotilaiden ainutlaatuisia kokemuksia, mutta edelleen on epäselvää, kuinka hyvin Etelä-Korea on niitä hyödyntänyt. Tämä on lisäksi vain pieni osa InformNapalmin julkaisemasta aineistosta, joka käsittelee pohjoiskorealaissotilaiden osallistumista Ukrainan vastaiseen sotaan. Yhteisön Telegram-arkistossa on aiheesta useita kymmeniä julkaisuja. Niitä voi etsiä muun muassa ukrainankielisillä hakusanoilla ”КНДР” ja ”північнокорейські”.

Aineisto sisältää ainutlaatuisia videoita Kurskin alueelta, tietoja pohjoiskorealaissotilaiden osallistumisesta taisteluihin sekä sotavankeja koskevaa dokumentaatiota. Aiheeseen syvemmin perehtyvät voivat seurata tapahtumien kulkua arkistossa kronologisessa järjestyksessä.

Pohjois-Korean armeija mukauttaa taktiikkaansa Kurskin taistelujen kokemusten perusteella

Pohjoiskorealaisten joukkojen ensimmäisiä taistelukuukausia leimasivat suuret tappiot. Ukrainalaissotilaat dokumentoivat laajoja jalkaväkihyökkäyksiä, joissa pohjoiskorealaiset joukot etenivät tiiviissä ryhmissä. Tämä teki niistä erityisen haavoittuvia tykistötulelle ja FPV-droonien hyökkäyksille.

Olisi kuitenkin virhe ajatella, että pohjoiskorealaisten joukkojen koulutustaso olisi pysynyt samana kuin niiden ensimmäisissä taisteluissa. Tiedot joukkojen kehityksestä viittaavat päinvastoin siihen, että Pohjois-Korea ottaa taisteluista opikseen.

Pohjoiskorealaisjoukot opettelevat droonisodankäyntiä ja pienten taisteluryhmien taktiikkaa

Maaliskuussa 2025 Yonhap kertoi NIS:n tietoihin viitaten, että Venäjällä olevat pohjoiskorealaissotilaat saivat jo koulutusta droonien käyttöön. Toinen havainnollinen esimerkki perustuu pohjoiskorealaisen sotavangin kertomukseen. Hän kuvaili eteläkorealaiselle kansanedustajalle Yu Yong-wonille venäläistä droonintorjuntakalustoa ja sitä, miten kaluston tehokkuus muuttui ukrainalaisten mukauttaessa droonejaan torjuntatoimien välttämiseksi.

Brittiläinen ajatushautomo Royal United Services Institute (RUSI) julkaisi 9. huhtikuuta 2026 John Hemmingsin analyysin. Hemmings kuvasi siinä, miten pohjoiskorealaiset joukot olivat siirtyneet suurista jalkaväkimuodostelmista pienempiin taktisiin ryhmiin. Hän käsitteli myös tiedusteludroonien käyttöä tykistötulen korjaamiseen sekä sitä, miten Kurskin alueella saatuja kokemuksia sisällytettiin sotilaskoulutukseen.

Kehitys osoittaa, ettei Pohjois-Korean osallistumisessa sotaan ole kyse pelkästään sotilaiden toimittamisesta Venäjälle. Se antaa Pjongjangille myös mahdollisuuden mukauttaa taktiikkaansa nykyaikaisesta sodankäynnistä saatujen kokemusten perusteella.

Venäjä edistää Pohjois-Korean drooniteknologian kehitystä

Samanaikaisesti Pjongjang kehittää omaa drooniteollisuuttaan ja syventää sotilasteknistä yhteistyötään Venäjän kanssa. Reuters kertoi 4. lokakuuta 2026, että presidentti Zelenskyin arvion mukaan Moskova oli siirtänyt Pohjois-Korealle suihkumoottorikäyttöisiin hyökkäysdrooneihin liittyvää teknologiaa. Tällaisten teknologiansiirtojen tarkempi laajuus on kuitenkin vielä vahvistettava riippumattomista lähteistä.

Kokonaisuudessaan Pjongjang saa käyttöönsä taistelukokemusta, jota sen armeijalta on puuttunut vuosikymmenien ajan. Kyse ei ole vain hyökkäysoperaatioista vaan myös nykyaikaisten droonien torjunnasta, elektronisen sodankäynnin käytöstä ja drooneihin perustuvasta tiedustelusta. Lisäksi joukkojen kokemus eri asejärjestelmien yhteensovittamisesta taistelutilanteissa karttuu.

Kehitys on erityisen huolestuttavaa, koska sotaan osallistuu myös Pohjois-Korean erikoisoperaatiojoukkoja. Näitä joukkoja koulutetaan perinteisesti soluttautumaan vihollisen linjojen taakse, tekemään sabotaaseja ja valtaamaan strategisesti tärkeitä kohteita. Tulevaisuudessa uusia kokemuksia voidaan hyödyntää Etelä-Koreaa vastaan esimerkiksi droonihyökkäyksissä sotilaalliseen infrastruktuuriin tai pienempien hyökkäys- ja sabotaasiryhmien tukena.

Kurskin alue ei tietenkään ole Korean niemimaa. Soulilla on käytössään nykyaikaiset puolustusvoimat, kehittyneet valvontajärjestelmät ja puolustusliitto Yhdysvaltojen kanssa. Olisi siksi virhe olettaa, että Pohjois-Korean taistelukokemuksia voitaisiin sellaisinaan soveltaa Korean niemimaalla mahdollisesti käytävässä tulevassa sodassa. Vielä vaarallisempaa olisi kuitenkin sivuuttaa se, että vastustaja todella mukauttaa taktiikkaansa.

Eteläkorealaisista satamista kuljetetaan polttoainetta Venäjälle

Samaan aikaan kun Soul osoittaa diplomaattista tyytymättömyyttään Ukrainaa kohtaan, toinen kohu on herättänyt vakavia kysymyksiä Etelä-Korean omasta toiminnasta. Kyse on laajoista polttoainekuljetuksista eteläkorealaisista satamista Venäjälle.

Brittiläinen The Guardian julkaisi 6. lokakuuta satama-asiakirjoihin ja alusten seurantatietoihin perustuvan selvityksen. Sen mukaan eteläkorealaisista satamista kuljetettiin Venäjälle pelkästään heinä- ja elokuussa 2026 yli 176 000 tonnia öljytuotteita, pääasiassa dieseliä.

Pakotteiden kohteena olevia säiliöaluksia käytettiin polttoainekuljetuksiin

Seitsemän säiliöalusta teki yhteensä 14 matkaa Venäjän Kaukoitään. Kolme aluksista oli länsimaiden asettamien pakotteiden kohteena.

Näihin kuului Layla-niminen säiliöalus, joka kuljetti kahdesti dieseliä Ulsanista Vladivostokiin. Toimitusten yhteismäärä oli noin 57 000 tonnia. Yhdellä matkallaan alus ilmoitti määränpääkseen Japanin Niigatan sataman mutta jatkoi todellisuudessa Venäjälle.

Myös polttoaineen siirtämistä aluksesta toiseen Etelä-Korean aluevesillä on dokumentoitu. Ukrainalaisten arvioiden mukaan Etelä-Koreasta tulleet toimitukset muodostivat noin 31 prosenttia Venäjän polttoainetuonnista elokuussa.

Kaikki tämä tapahtui samaan aikaan, kun Ukraina teki järjestelmällisesti iskuja Venäjän öljynjalostamoihin ja muuhun polttoainehuollon infrastruktuuriin. Moskova pyrki siksi korvaamaan syntynyttä polttoainevajetta.

Tilanne on ristiriitainen. Ukrainalaissotilaat vaarantavat henkensä lamauttaakseen Venäjän polttoainehuoltoa, mutta samaan aikaan maahan saapuu suuria määriä polttoainetta eteläkorealaisten satamien kautta, myös pakotteiden kohteena olevilla aluksilla.

Etelä-Korea kiistää syytökset pakotteiden kiertämisen helpottamisesta

Soul torjui syytökset siitä, että se olisi helpottanut pakotteiden kiertämistä. Etelä-Korean viranomaiset ovat korostaneet, etteivät kyseiset öljytuotteet kuulu maan vientirajoitusten piiriin. Viranomaiset ovat myös luvanneet selvittää mahdolliset rikkomukset.

Saatavilla olevat tiedot eivät siis todista, että Etelä-Korean hallitus olisi tietoisesti järjestänyt polttoainetoimituksia Venäjälle. Ne kuitenkin herättävät kysymyksiä pakotevalvonnan tehokkuudesta. Samalla ne nostavat esiin poliittisen vastuun taloudellisista liiketoimista, jotka auttavat Venäjää selviytymään Ukrainan iskujen seurauksista.

Tätä taustaa vasten Soulin päätös esiintyä näyttävästi Ukrainan loukkaamana osapuolena vaikuttaa lievästi sanottuna ristiriitaiselta. Asiassa on myös toinen tärkeä näkökulma. Venäjä, joka vastaanottaa polttoainetta eteläkorealaisista satamista, on samalla Pohjois-Korean tärkein sotilaallinen yhteistyökumppani. Moskova käyttää pohjoiskorealaisia ammuksia ja sotilaita. Vastineeksi Pjongjang saa taistelukokemusta, venäläistä teknologiaa ja resursseja.

Venäjän tilannetta helpottavat taloudelliset liiketoimet tukevat siten välillisesti maan resurssipohjan säilymistä. Samaan aikaan juuri Venäjä auttaa vahvistamaan Etelä-Korean tärkeintä sotilaallista vastustajaa. Eikö tämä ole vaarallinen strateginen ristiriita Etelä-Korean taloudellisten suhteiden ja sen turvallisuuspoliittisten etujen välillä?

Etelä-Korean valinta Moskovan ja Kiovan välillä

Presidentti Lee Jae-myungin hallitus pyrkii käynnistämään vuoropuhelun Pjongjangin kanssa uudelleen ja vähentämään Korean niemimaan jännitteitä. Ei voida myöskään sulkea pois mahdollisuutta, että Soul harkitsee suhteidensa parantamista Moskovaan toivoen voivansa hyötyä Venäjän vaikutusvallasta Kim Jong-uniin.

Julkista näyttöä ei kuitenkaan ole siitä, että tällaiset pohdinnat olisivat vaikuttaneet päätökseen kutsua suurlähettiläs kotiin tai Etelä-Korean Venäjälle suuntautuvia toimituksia koskevaan politiikkaan. Jos tällaisesta strategiasta todella keskustellaan, siihen liittyy ilmeisiä riskejä. Yritys sopia Kremlin kanssa Pohjois-Korean rajoittamisesta merkitsisi sitä, että Etelä-Korea luottaisi valtioon, jolla itsellään on intressi vahvistaa Pjongjangia sotilaallisesti.

Historia on osoittanut kerta toisensa jälkeen, että myönnytykset aggressiivisille hallinnoille voivat pikemminkin lisätä niiden vaatimuksia kuin hillitä niitä, ellei myönnytyksiin yhdistetä uskottavaa pelotetta. Etelä-Korealla on kuitenkin toinenkin vaihtoehto. Se voi syventää sotilasteknistä yhteistyötä ja tiedusteluyhteistyötä Ukrainan kanssa, jonka asevoimat ovat jo taistelleet pohjoiskorealaisia joukkoja vastaan suoraan taistelukentällä.

Ukrainalla on näin ollen kokemuksia, jotka ovat erityisen merkityksellisiä Etelä-Korean turvallisuuden kannalta. Niihin kuuluvat muun muassa droonintorjunta, elektroninen sodankäynti, pienet hyökkäysryhmät ja muut nykyaikaisen sodankäynnin osa-alueet. Soulille nämä kokemukset voivat olla vähintään yhtä merkittäviä kuin perinteinen diplomatia.

Valokuva Kurskin alueelta. Ukrainan erikoisoperaatiojoukkojen sotilaat löysivät kaatuneiden pohjoiskorealaissotilaiden vierestä venäläisen R-187-P1 ”Azart” -sotilasradion, jonka he ottivat haltuunsa. InformNapalmin yksinoikeudella julkaisemaa aineistoa.

InformNapalmin johtopäätökset Etelä- ja Pohjois-Korean sotilaallisesta kehityksestä

InformNapalm kiinnitti jo joulukuussa 2024 huomiota strategisiin etuihin, joita Etelä-Korea voisi saavuttaa tukemalla Ukrainaa aktiivisemmin. Ensimmäisten pohjoiskorealaissotilaiden jäätyä vangiksi korostimme myös heidän merkitystään tiedustelutiedon lähteinä. Lähes kaksi vuotta myöhemmin nämä perustelut ovat edelleen ajankohtaisia. Pjongjang on maksanut sodasta korkean hinnan suurina henkilöstötappioina. Samalla se on saanut mahdollisuuden testata armeijansa suorituskykyä todellisissa taisteluissa. Näin Pohjois-Korea on voinut mukauttaa taktiikkaansa ja nopeuttaa sotilasteknologiansa kehittämistä.

Myös Soul on saanut käyttöönsä tärkeää tiedustelutietoa ja mahdollisuuksia yhteistyöhön Ukrainan kanssa. Avoimet lähteet eivät kuitenkaan anna riittäviä perusteita päätelmälle, että Etelä-Korea olisi hyödyntänyt nämä mahdollisuudet täysimääräisesti.

Yhteisten uhkien torjumiseksi tehtävän tiiviimmän yhteistyön sijaan näemme nyt diplomaattisen kiistan kahdesta sotavangista. Samaan aikaan eteläkorealaisten satamien kautta Venäjälle kulkevat polttoainetoimitukset ovat aiheuttaneet kohun. Diplomaattisesta protokollasta, luottamuksellisuudesta ja koetuista poliittisista vääryyksistä voidaan kiistellä. On kuitenkin olemassa strateginen todellisuus, jota ei voi sivuuttaa. Venäjä ja Pohjois-Korea jatkavat sotilaallisen yhteistyönsä syventämistä. Moskova saa sotilaita ja ammuksia, kun taas Pjongjang saa taistelukokemusta, teknologiaa ja mahdollisuuden nykyaikaistaa armeijaansa.

Samalla Etelä-Korea on vaarassa aliarvioida, kuinka paljon aikaa sen vastustaja on saanut valmistautua uuteen sotilaalliseen hyökkäykseen. Soulille Kiova voisi osoittautua huomattavasti luotettavammaksi strategiseksi liittolaiseksi hyökkääjää vastaan kuin Moskovan suljettujen ovien takana antamat lupaukset. Nähtäväksi jää, ymmärtääkö Soul tämän ajoissa vai joutuuko se katumaan valintaansa vasta sitten, kun pohjoiskorealaissotilaat käyttävät uusia taistelukokemuksiaan Etelä-Koreaa vastaan.

Artikkelin on kirjoittanut Roman Burko InformNapalmille.