Venäjä levittää kaaosta Euroopassa, mutta sen oma selusta on yhä alttiimpi sabotaasille

Kehitys nostaa eurooppalaiseen keskusteluun uuden kysymyksen. Riittääkö Euroopan suojaaminen Venäjän organisoimalta sabotaasilta, vai voidaanko myös Moskovan hyökkäystoimien kustannuksia kasvattaa?

Euroopan infrastruktuuri tulilinjalla

Elokuussa 2026 syttyi tulipalo virolaisen puolustusalan yrityksen Milrem Roboticsin tiloissa. Yhtiö valmistaa miehittämättömiä maa-ajoneuvoja muun muassa Ukrainalle. Viron ulkoministeriö ilmoitti 29. syyskuuta, että maan sisäinen turvallisuuspalvelu oli selvittänyt Venäjän tilanneen tuhopolton. Tämän jälkeen Viro kutsui venäläisen diplomaatin puhutteluun ja esitti virallisen vastalauseen.

Syyskuun 14. päivänä syttyi tulipalo Romanian Brașovin teollisuusalueella lähellä puolustusalan yritystä CARFIL SA:ta. Yhtiö kuuluu ROMARM-puolustuskonserniin. Romanian tiedustelupalvelu SRI ilmoitti 26. lokakuuta paljastaneensa Venäjältä käsin koordinoidun sabotaasiverkoston. SRI:n mukaan verkoston tehtäviin kuuluivat myös mahdolliset iskut puolustusteollisuuden ja muiden teollisuudenalojen laitoksiin useissa Euroopan maissa.

Kyse ei ole yksittäistapauksista. International Centre for Counter-Terrorism -tutkimuskeskuksen (ICCT) ja GLOBSECin tutkijat olivat helmikuuhun 2026 mennessä dokumentoineet 151 Venäjän sabotaasioperaatiota Euroopassa. Kartoitus kattoi ajan Venäjän Ukrainaan kohdistaman täysimittaisen hyökkäyksen alkamisesta lähtien. Syyskuun lopussa tietokannassa oli yli 180 tapausta. Niihin sisältyi toteutettuja, epäonnistuneita ja estettyjä iskuja. Useimmissa tapauksissa oli kyse tuhopoltoista tai räjähteiden käytöstä.

Tietokannan kasvu ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että iskuja olisi tehty enemmän juuri vuonna 2026. Tutkijat ovat tunnistaneet jälkikäteen myös aiempina vuosina sattuneita tapauksia. Viron ja Romanian uudet tapaukset osoittavat silti, että sabotaasikampanja jatkuu ja puolustusteollisuus on edelleen sen kohteena.

Lokakuussa julkaistussa tutkimuksessa Stockholm Centre for Eastern European Studies (SCEEUS) kuvaa Venäjän sabotaasitoiminnan ja Ukrainassa käytävän sodan välistä yhteyttä yhä selvemmäksi. Tutkimuksen mukaan sabotaasilla pyritään vaikeuttamaan Ukrainalle annettavaa sotilaallista tukea ja häiritsemään puolustusteollisuuden tuotantoa.

Tuhopoltot vahingonteon ja informaatiovaikuttamisen välineinä

Venäjän sabotaasioperaatiot voivat olla suhteellisen edullisia mutta saada silti aikaan huomattavaa vaikutusta informaatioympäristössä. Puolan ja Liettuan liikekiinteistöihin kohdistuneiden tuhopolttojen tutkinta osoittaa, kuinka iskuja voidaan hyödyntää myös propagandatarkoituksiin.

Huhtikuussa 2026 Puolan syyttäjäviranomaiset nostivat syytteet viittä henkilöä vastaan sabotaasiverkostoa koskevassa asiassa. Tutkinnan mukaan verkosto oli toiminut Venäjän tiedustelupalvelun lukuun. Kun Varsovassa sijaitseva OBI-myymälä sytytettiin tuleen huhtikuussa 2024, tekijä kuvasi toimintaansa. Venäläiset propagandakanavat julkaisivat myöhemmin osan tallenteista. Vilnan IKEA-tavarataloon kohdistuneen tuhopolton yhteydessä ryhmän jäsenet kuvasivat sekä tulipaloa että pelastuslaitoksen toimintaa. Tallenteet oli tarkoitettu myöhempään propagandakäyttöön.

Toinen verkoston jäsen sai tehtäväkseen kuvata tulipalon Varsovan Marywilska 44 -kauppakeskuksessa 12. toukokuuta 2024. Tallenne toimitettiin Venäjällä olevalle toimeksiantajalle. Näissä tutkituissa tapauksissa kuvaaminen oli osa toimeksiantoa eikä rikoksen satunnainen seuraus.

Ukrainan passin haltijoiden värvääminen voi lisäksi tarjota venäläisille toimijoille aineistoa informaatiovaikuttamiseen. Marraskuussa 2025 Puolan rautatieverkkoon kohdistuneen sabotaasin jälkeen maan digitalisaatioministeriö havaitsi kampanjan, jossa syyllisyyttä pyrittiin vierittämään Ukrainan niskoille. Kampanjalla yritettiin myös heikentää Puolan turvallisuuspalvelujen uskottavuutta. Samalla Venäjä-mieliset sosiaalisen median tilit levittivät väitteitä niin sanotusta ukrainalaisesta terrorismista.

Ukrainan ulkomaantiedustelupalvelu varoitti 6. marraskuuta 2026 erityisesti sosiaalisesti haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden järjestelmällisestä värväämisestä sabotaasitehtäviin Euroopassa. Heidän joukossaan on myös Ukrainan kansalaisia. Venäjän turvallisuuspalveluille tämä tarjoaa sekä mahdollisuuden värvätä iskujen toteuttajia että uusia keinoja informaatiovaikuttamiseen. Pidätetyn henkilön kansalaisuus ei kuitenkaan osoita, mikä valtio on tilannut sabotaasin. Yksittäisen henkilön tekoja ei myöskään saa käyttää perusteena ukrainalaisia pakolaisia yleisesti koskeville syytöksille.

Venäjällä jo 242 sabotaasitapausta vuonna 2026

Samalla kun Venäjä toteuttaa sabotaasia Euroopassa, maanalainen toiminta lisääntyy Venäjän omalla alueella. InformNapalm on ylläpitänyt Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen alkamisesta lähtien avoimiin lähteisiin perustuvaa Fire-tietokantaa. Siihen kootaan julkisuuteen tulleita tapauksia Venäjältä. Tietoja voi hakea vuoden, kuukauden, päivämäärän, tapahtumatyypin ja kohdeluokan perusteella.

Sabotaasiluokan tarkastelu osoittaa seuraavan kehityksen.

InformNapalmin laskelmien mukaan vuoden 2026 aikana rekisteröityjen sabotaasitapausten määrä on jo 87,6 prosenttia suurempi kuin koko vuonna 2025.

Vuoden 2026 aikana kirjatut 242 tapausta ylittävät myös vuosina 2024 ja 2025 yhteensä dokumentoidut 239 tapausta. Täysimittaisen hyökkäyksen alkamisesta 6. marraskuuta 2026 mennessä tietokantaan on kirjattu kaikkiaan 569 tähän luokkaan kuuluvaa tapausta.

Aineistoon sisältyy muun muassa rautateiden relekaappeihin, sotilaskomissariaatteihin ja tietoliikennemastoihin kohdistuneita tuhopolttoja. Mukana on myös infrastruktuurin vahingoittamista ja muita julkisuuteen tulleita maanalaisten ryhmien tekoja. Tilastosta on sen sijaan rajattu pois väliaikaisesti miehitetyillä Ukrainan alueilla sattuneet tapaukset. Drooni-iskut, ohjusiskut ja muut tapahtumatyypit kirjataan erikseen. Tilasto koskee siis sabotaasia, ei kaikkia tulipaloja, räjähdyksiä tai sotilaallisia iskuja.

Tapauksen kirjaaminen tietokantaan tarkoittaa, että siitä on dokumentoitua tietoa avoimissa lähteissä. Tämä ei kuitenkaan todista Ukrainan tiedustelupalvelujen olevan teon takana. Osa sabotaaseista on voitu toteuttaa ideologisesti motivoituneiden maanalaisten ryhmien itsenäisinä tekoina. Kunkin yksittäisen tapauksen tekijöiden tunnistaminen edellyttää lisänäyttöä. Tietokantaa päivitetään jatkuvasti, ja uusia tapauksia voidaan lisätä viiveellä tietojen tarkistamisen jälkeen.

Näistä rajoituksista huolimatta tilasto osoittaa Venäjällä julkisesti dokumentoitujen sabotaasitapausten määrän kasvaneen huomattavasti. Kasvu ei kerro maanalaisen toiminnan koko laajuutta. Se viittaa kuitenkin siihen, että Venäjän sisäiseen turvallisuusjärjestelmään kohdistuva kuormitus kasvaa.

Passiivisesta puolustuksesta aktiiviseen pelotteeseen

Venäjä pyrkii nostamaan Euroopan Ukrainalle antaman tuen kustannuksia. Samalla Venäjän oman selustan infrastruktuuri muuttuu yhä haavoittuvammaksi. Tämä asettaa Euroopan hallitukset strategisen kysymyksen eteen. Voidaanko hyökkäyssodan jatkamisesta tehdä entistä kalliimpaa myös Moskovalle?

European Council on Foreign Relations julkaisi maaliskuussa 2026 tutkimuksen From Shield to Sword – Europe’s Offensive Strategy for the Hybrid Age. Kirjoittajat ehdottavat, että Euroopan perinteistä puolustusta täydennetään aktiivisemmilla toimilla hybridiuhkia vastaan. Näihin kuuluvat muun muassa taloudelliset toimenpiteet, informaatiotoimet ja kyberoperaatiot. Yksittäisten laitosten suojaaminen ei nimittäin estä vastustajaa organisoimasta uusia iskuja.

Tammikuussa julkaistussa RUSI:n tutkimuksessa tarkastellaan venäläisten sabotaasiverkostojen rahoitusta. Tutkijat kiinnittävät huomiota rahoituksen välittäjiin ja maksukanaviin, joiden kautta rahaa siirretään iskujen toteuttajille. Näitä rakenteita voidaan tunnistaa ennalta ja kohdistaa niihin pakotteita sekä oikeudellisia toimia.

Yksittäisten verkostojen pysäyttäminen ei kuitenkaan tarkoita koko sabotaasikampanjan päättymistä. SCEEUSin tutkija Minna Ålander varoitti lokakuussa, että perinteinen sotilaallinen pelote toimii huonosti aseellisen konfliktin kynnyksen alapuolelle jäävää sabotaasia vastaan. Hänen mukaansa tarvitaan toistuvia ja johdonmukaisia toimia, jotka rajoittavat venäläisten toimijoiden toimintavapautta ja nostavat vähitellen Moskovan kustannuksia.

Ukrainan kokemukset tuovat keskusteluun vielä yhden ulottuvuuden. Ukrainan puolustus- ja tiedustelukyvyn tukeminen voi myös kasvattaa Venäjän hyökkäyssodan kustannuksia. Tämä koskee myös operaatioita Venäjän alueella sijaitsevia laillisia sotilaskohteita vastaan.

Sabotaasisota etenee molempiin suuntiin

Vuonna 2026 kaksi rinnakkaista kehityskulkua erottuu yhä selvemmin. Venäjä jatkaa sabotaasia Euroopassa pelotellakseen, häiritäkseen infrastruktuuria ja heikentääkseen Ukrainan tukemista. Samaan aikaan Venäjän alueella julkisesti dokumentoitujen sabotaasitapausten määrä kasvaa. Näiden rinnalla Ukraina toteuttaa erillistä iskukampanjaa kohteisiin, jotka ovat osa Venäjän sotilaallista ja taloudellista sodankäyntikykyä. InformNapalm on dokumentoinut Venäjällä vuoden 2026 aikana jo enemmän sabotaasitapauksia kuin kahtena edellisenä vuonna yhteensä.

Tilastollinen kehitys on selvä, mutta se ei todista Ukrainan tiedustelupalvelujen olevan jokaisen onnistuneen sabotaasioperaation takana. Se osoittaa kuitenkin, että Venäjän selusta-alueiden infrastruktuurin turvallisuudesta tulee yhä tärkeämpi kysymys myös Moskovalle.

Moskova aloitti täysimittaisen sodan Ukrainaa vastaan ja käyttää edelleen sabotaasia eurooppalaisten valtioiden painostamiseen. Samalla Venäjä joutuu kohtaamaan omalla alueellaan kasvavia kustannuksia ja häiriöitä sekä tarpeen suojella lukuisia mahdollisia kohteita.

Euroopan tehtävänä ei ole kopioida Venäjän toimintatapoja. Kysymys on siitä, miten vastavakoilu, agenttiverkostoihin ja niiden rahoitukseen kohdistuvat toimet, pakotteet sekä Ukrainan laillisen puolustuskyvyn tukeminen voidaan yhdistää. Venäjän selustan kasvava haavoittuvuus muuttaa samalla Moskovan kustannuslaskelmia. Venäjän on nyt otettava huomioon sekä muiden maiden infrastruktuuriin kohdistuvien iskujen kustannukset että oman infrastruktuurinsa suojaamisesta aiheutuvat menot.

Aineiston on koonnut Andrij Lisitsyn InformNapalmille.